Päiväkirja

Joulu- ja kevätjuhlien läheisyys tuo aina tullessaan paljon iloa, mutta myös pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Oli hätkähdyttävää kuunnella TV-uutisissa opettajien puheenvuoroja, joissa pohdittiin, voiko joululaulua "joulupuu on rakennettu" laulaa koulun tai päiväkodin juhlissa. Totta kai voi. On toivottavaa ja arvokasta, että perinteisiä joululauluja lauletaan lastemme juhlissa tänään ja tulevaisuudessa. Joulu on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettämme ja sen vietto on olennainen osa koulujen ja päiväkotien toimintaa.

Tämä tuore uutinen sai monet huolestuneena ottamaan yhteyttä. Monet kysyivät, eikö kouluissa enää saa laulaa suvivirttä tai esittää jouluevankeliumia. Vastaus on ehdottomasti kyllä. Jouluevankeliumi ja suvivirsi kuuluvat lastemme juhliin niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Ne ovat osa kulttuuriperintöämme. Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen ja ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä.

Suomalaiset ja helsinkiläiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia ja siksi asia on korostetun tärkeä meillä pääkaupunkiseudulla. Kouluissa on tärkeää ylläpitää ja vahvistaa omaa kulttuuriamme ja samaan aikaan huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämä onnistuukin valtaosassa kouluja. Se ei ole kuitenkaan itsestään selvyys, vaan sen eteen täytyy tehdä työtä. Kannustan koulujen rehtoreita yhdessä opettajien ja vanhempien kanssa käymään asiasta keskustelua.

Suomessa on maailman parhaimmat opettajat. Opettajankoulutustamme ihaillaan ja sitä tullaan katsomaan ympäri maailmaa. Jatkuva koulutuksen kehittäminen on ehdoton edellytys, jotta erinomainen taso säilyy. Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen on asia, joka pitäisi sisällyttää jokaisen lastentarhan-, luokan-, ja aineopettajan koulutukseen. On hyvä ihan käytännössä käydä läpi sitä, mitä uskonnonvapaus ja toisaalta oman kulttuurimme vaaliminen tarkoittaa. Asia on niin tärkeä, että omaan kulttuuriin ja monikulttuurisuuteen perehtyminen pitää kuulua niin koulun johdon, opettajien kuin muun kouluhenkilöstönkin täydennyskoulutukseen.

Koska erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon ja kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä, Suomen Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan molemminpuolinen uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten uskonnonvapaus ja maamme perinteet sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa.

Kun päiväkodissa tai koulussa on uskonnollinen tilaisuus, lapsen osallistumisesta päättävät vanhemmat. Kun koululuokka menee joulukirkkoon, niin silloin tieto tilaisuudesta annetaan etukäteen ja perheet päättävät meneekö lapsi kirkkoon vai osallistuuko lapsi sen sijaan järjestettävään opetukseen tai muuhun toimintaan. Kirkko tekee arvokasta työtä tehdessään yhteistyötä päiväkotien ja koulujen kanssa.

Olen iloinen siitä, että esimerkiksi oman lapseni päiväkodin yhteistyö kirkon kanssa on tiivistä. Pyhäkoulua on päiväkodissa niille lapsille, joiden vanhemmat haluavat lapsensa osallistuvan. Mielestäni on tärkeää, että päiväkodin joulujuhlassa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä joululauluja. Se kuuluu suomalaisuuteen. Joulukirkossa käynti päiväkotikavereiden kanssa oli tänäkin vuonna neljävuotiaalle pojalleni ikimuistettavan ihana asia. On tärkeää, että tämä on mahdollista jatkossakin.