Ministeri Lehtomäen vaateet hallitusohjelman tarkistuksesta kuvaavat huolta, joka ydinkeskustalaisilla ymmärrettävästi on. Jos ja kun puheenjohtajaehdokaskaarti saadaan kokoon, lähtee se tahtopolitiikan kiertueelle iskostamaan keskustakenttään vahvoja odotuksia mittavista suunnanmuutoksista. Puoluesihteeri Korhonen on luvannut massiivisen kiertueen, jossa kolutaan joka ikinen talo ja torppa. Voi olla, että vallitsevassa ilmapiirissä keskustan puheenjohtajaksi valituksi tuleminen edellyttää sellaisia lupauksia, että hallitusyhteistyön arkeen palaamisessa tulee jo tuskanhiki. Ministeri Väyrysen ehdokkuus ei ainakaan ole omiaan tätä visiota hälventämään. Puheenjohtajavalinta voi pahimmillaan olla keskustalle pettymysten alku. On selvää, että lääkkeeksi etsitään jo etukäteen hallitusohjelmaneuvotteluja.

Sanomattakin on selvää, ettei puheenjohtajavalinta ole syy hallitusohjelman tarkistukseen. Samoin on selvää, että pääministeriasia ratkaistaan parlamentaarisesti. Kokoomuksen tavoite on kirkas. Sinivihreähallitus jatkaa viitoittamallaan tiellä. Keskustapuoluekokouksen takia ei hallitusneuvotteluja käydä uudestaan, vaan hallituksen on vaikeina aikoina keskityttävä rakentamaan tietä Suomen talouden nousulle ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiselle.

Päivittämistähän hallitus on työssään koko ajan tehnyt. Kepun vaateet päivittää hallitusohjelma antavat kuvan siitä, että ikään kuin hallitus olisi ollut ohjelmansa vanki. Näinhän ei ole, vaan politiikkaa on koko ajan reivattu muuttuvan tilanteen mukaan. Suomi oli etujoukoissa ja yksi voimallisimmista elvyttäjistä. Nyt rakennamme polkua uuteen nousuun. Lehtomäen ajatus päivittää hallitusohjelma kuvastaakin sitä tuskaa joka keskustalla on puheenjohtajakilpailun aiheuttamasta virityksestä.

Totta kai puoluekokoukset rakentavat tulevaa ja uudet ideat Suomen parhaaksi ovat keskustan puoluekokouksesta tervetulleita. Nyt on myös aika katsoa onko sinivihreän hallituksen keskeiset lupaukset lunastettu ja tehdä loppukiri. Vauhtia saisi keskustan puoluekokous laittaa myös ministeri Hyssälään, että tasa-arvon ja työllisyyden suurin jarru eli vanhemmuuden kustannusten epätasa-arvoinen jakautuminen saataisiin vihdoin korjattua. Vanhemmuuden kustannusten korvaaminen olisi tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloustaantuman kourissa kamppailevassa Suomessa.