(Muutokset mahdollisia puhuttaessa.)

Arvoisa seminaariväki,

On ilo tuoda koko valtioneuvoston tervehdys päivän seminaariin. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja suomalaisten osaamisen vahvistaminen on yksi keskeisimmistä haasteistamme. Se, miten koulutuspolitiikassa onnistumme, ratkaisee pitkälti sen, miten Suomi ja me suomalaiset menestymme.

Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen on keskeisellä sijalla Sinivihreän hallituksen ohjelmassa. Osaaminen, yrittäjyys ja uudistumiskyky ovat hyvinvoinnin lisäämisen perusta. Kaikki tunnemme huolestuttavat tilastot, joita väestökehityksestä esitetään. Rek-rytointitiedustelujen mukaa väestömuutokset näyttäytyvät jo nyt ainakin joillain aloilla työ-voiman saatavuuskapeikkoina. Tähän kaikkeen on suhtauduttava vakavasti, mutta hyvin suunnitellen ja yhdessä työtä tehden löydämme varmasti ne keinot, joilla voimme muuttaa toimintatapojamme siten, että myös 2010-luvulla olemme elinvoimainen ja hyvinvoiva yhteiskunta.


Hyvät kuulijat

Sinivihreän hallituksen yksi keskeisimmistä koulutuspoliittisista painopisteistä on perus-opetuksen laadun parantaminen. Suomalaiseen perusopetukseen panostaminen on paras sijoitus tulevaisuuteen.

Hallituskauden yksi keskeisistä koulutuspoliittisista painopisteistä on perusopetuksen laadun parantaminen. Perusasteella - ja osin jo esiopetuksessa sekä varhaiskasvatuksessa - luodaan edellytykset myöhemmälle opintomenestykselle ja ennen kaikkea myönteiselle asenteelle uuden oppimista kohtaan. On hyvä muistaa, että tänä syksynä koulunsa aloittaneet ovat työelämässä vielä pitkälle tämän vuosisadan loppupuolelle.

Erilaisissa vertailuissa ja tutkimuksissa suomalaisen peruskoulujärjestelmän on todettu toimivan erinomaisesti. Pisa-tuloksissa teimme viime joulukuussa jälleen piste-ennätyksen. Tästä voimme olla erittäin ylpeitä.

Pisa-tulosten ohella tiedämme kuitenkin sen, että yhä useampi nuori syrjäytyy koulutuksesta heti peruskoulun jälkeen. Yksi keskeinen syy on puutteelliset valmiudet jatko-opintoihin. Huolestuttavaa on, että lähes seitsemän prosenttia vuonna 2007 peruskoulun päättäneistä nuorista ei jatkanut toiselle asteelle. Määrä oli noussut edellisestä vuodesta kaksi prosenttiyksikköä. Nuorten koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisy edellyttää ripeitä ja konkreettisia toimia.

Katse on suunnattava eteenpäin ja huolehdittava hyvän opetuksen laadun edellytyksistä ja kehittämisestä myös tulevaisuudessa. Tavoitteenamme on kehittää perusopetusta niin, että se entistä paremmin vastaa erilaisten lasten tarpeisiin sekä antaisi eväät jatko-opintoihin. Ja niin, että koulu edistäisi nykyistä paremmin lasten ja nuorten hyvinvointia.

Hyvät kuulijat,

Hallitus suuntaa perusopetuksen laadun parantamiseen myös mittavia resursseja. Valtion-osuuksien täydet indeksikorotukset ovat vahvistaneet kuntataloutta ja vaalikauden mittaisiin Perusopetus paremmaksi eli POP-talkoisiin suunnataan 80 miljoonaa euroa. Jo kulu-vana vuonna POP-ohjelman kautta on ohjattu varoja erityisopetuksen ja oppilaan ohjauksen kehittämiseen sekä koulujen kerhotoiminnan elvyttämiseen yhteensä noin 18 miljoonaa euroa.

Erityisopetuksen kehittämisessä painopisteenä on oppilaan ennalta ehkäisevä ja varhainen tukeminen. Näillä toimilla tuetaan juuri niiden lasten kehitystä, joilla on kaikkein suurimpia vaikeuksia saada tulevaisuuden kannalta riittävät tiedolliset ja taidolliset valmiudet ja muodostaa jatkossa työllistymisen kannalta realistinen ja motivoiva koulutuspolku

Perusopetuksen oppilaanohjausta tehostetaan koulutuksen nivelkohdissa, erityisesti ura-valinnan ohjausta sekä jatko-opintoihin, työhön ja ammatteihin perehtymistä. Nuorella on oltava riittävästi tietoa uravalintojaan koskevien ratkaisujen pohjaksi

Ensi vuoden budjetissa POP-ohjelman varoja lisätään ensi vuonna runsaalla 20 miljoonalla eurolla. Ja ensi vuonna resursseja suunnataan erityisesti opetusryhmien koon pienentämiseen.

Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityis-huomiota sekä tukea monipuolisesti lahjakkuutta. Sopivan kokoisissa luokissa on myös helpompi toteuttaa erilaisia opetusmenetelmiä, pitää yhteyttä huoltajiin ja ehkäistä koulu-pudokkaiden syntymistä. Samalla parannetaan myös opettajien työolosuhteita.

Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa se, että jokaisessa Suomen koulussa oppimisen edellytykset ovat kunnossa. Aivan jokaisella koululaisella on oikeus laadukkaaseen opetukseen ja koulussa viihtymiseen. Tämän työn tueksi odotan työryhmältä ehdotuksia perusopetuksen laatukriteereiksi huhtikuun 2009 loppuun mennessä.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että kaikki lapsemme ja nuoremme voivat opiskella korkeatasoisessa ja turvallisessa ympäristössä riippumatta siitä, missä asuvat.


Hyvät naiset ja herrat,

Ryhmäkokojen pienentämisen lisäksi toinen asia, joka näkyy uutena asiana ensi vuoden talousarvioesityksessä on maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen koulutuksen keston pidentäminen puolesta vuodesta vuoteen. Täällä Helsingissä ja monissa suurissa kaupungeissa näin on toki kaupungin kustannuksella jo toimittukin ja siitä kiitos. Jatkossa siis valtion rahoittaman osuuden kesto tuplaantuu.

Maahanmuuttajien määrä Suomessa eri koulutusasteilla on lisääntynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Tavoitteena on turvata kaikille maahanmuuttajaoppilaille riittävä tuki ja edellytykset opinnoissa menestymiselle ja edelleen koulutuksen kautta työhön pääsyyn. Maahanmuuttajat ovat meille iso voimavara.

Tämäkään ei ole vielä riittävää, vaan erityisesti kielikoulutukseen on edelleen kiinnitettävä huomiota. Huolestuttavaa on se, että 20 % maahanmuuttajataustaisista nuorista ei jatka perusopetuksen jälkeen koulutuksessa! Jollemme ota maahanmuuttajakysymyksiä vakavasti, meillä on edessämme samat ongelmat kuin maailman metropoleissa.

Perusopetukseen ja maahanmuuttajien koulutukseen panostamalla tuemme parhaiten tavoitetta siitä, että jokainen nuori jatkaa peruskoulun jälkeen vähintään toisen asteen koulutukseen. Tämän lisäksi on varmistettava se, että koulutuspaikkoja on riittävästi tarjolla. On ilahduttavaa, että ammatillisen koulutuksen vetovoima on kasvanut koko 2000 -luvun ajan. Kevään yhteishaussa ammatilliseen koulutukseen oli enemmän ensisijaisia hakijoita kuin lukiokoulutukseen.

Pula osaavasta ammattitaitoisesta työvoimasta on huutava ja uhkaa talouskasvuamme. Samaan aikaan sadat nuoret ovat jääneet vaille koulutusta, sillä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on ollut liian vähän.

Tilanne on ollut huolestuttava. Sinivihreä hallitus lisäsikin ensitöikseen ammatillisen perus-koulutuksen opiskelijamäärää reilulla 2000:lla vuonna 2008. Ensi vuoden alusta opiskelija-paikkoja lisätään 3000. Lisäksi ammatillista erityisopetusta vahvistetaan vuoden 2009 alusta 1 195 opiskelupaikalla samalla, kun valtion ammatilliset erityisoppilaitokset siirretään osaksi yksityisiä erityisopetuksen järjestäjiä. Suunnanmuutos aiempaan on merkittävä.

Opiskelijamäärän lisäykset on kohdennettu hallitusohjelman mukaisesti alueellisen työ-voimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin. Käytännössä lisäys on kohdentunut erityisesti tänne pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin.

Ammatillisen koulutuksen lisäämiseksi olemme suunnanneet lisävoimavaroja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Nuoret tarvitsevat lisää entistä yksilöllisempiä keinoja keinoja koulututtautua.

Ammattistartti-kokeilulla pyritään myös tukemaan erityisesti uravalinnassaan epävarmojen nuorten koulutusvalintojen onnistumista. Tavoitteena on madaltaa siirtymiskynnystä perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen ja vähentää ammatillisen koulutuksen alku-vaiheen keskeytymistä. Ammattistartti on suunnattu erityisesti sellaisille perusopetuksen päättäville nuorille, joilla ei ole selkiintynyttä käsitystä ammatinvalinnastaan tai joilla ei ole riittäviä valmiuksia ammatilliseen koulutukseen hakeutumiseen tai siitä suoriutumiseen. Tänä vuonna ammattistartissa opiskelee jo 1 000 nuorta.

Lisäksi ammattikoulutuksessa on käynnistetty entistä laajempi työssäoppimisen kokeilu. Myös etsivää nuorisotyötä edistetään. Nämä ovat kaikki täsmätoimia nuorten saamiseksi koulutukseen.

Myös tuetun oppisopimuskoulutuksen juurruttaminen osaksi oppisopimusjärjestelmää sekä kannustava työpajatoiminta auttavat ehkäisemään koulupudokkaiden syntymistä. Ne kaikki ovat työelämälähtöisiä opiskelumuotoja.

Olemme myös osana Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisen politiikkaohjelmaa perustaneet työryhmän, jonka tehtävänä miettiä sitä, miten parhaiten saisimme ohjattua nuoret opintielle ja seurattua heitä, kun oppivelvollisuus päättyy


Hyvä seminaariyleisö,

Viime aikoina usealla suulla on todettu, että suomalaista koulutusjärjestelmää vaivaa tietynlainen tehottomuus. Osittain tämä pitää paikkansa.

OECD-vertailuista on helppo todeta, että suomalaiset nuoret ovat koulutuksessa muita pidempään. Tähän on monia hyviä syitä, mutta erot verrokkimaihimme ovat sen verran suuret, että emme voi ummistaa asialta silmiämme. Suurin ongelma ei ole niinkään koulu-tuspituuksissa, vaan korkeassa valmistumisiässä. Sen takia meidän tulee keskittyä ennen muuta nivelvaiheiden nopeuttamiseen ja keskeyttämisen vähentämiseen. Tavoitteena siis on, että kaikki perusasteen päättävät siirtyvät jatko-opintoihin. Näin pääsääntöisesti tapahtuukin; tilanne kokonaisuuden kannalta kohtuullinen. Samaa ei valitettavasti voi sanoa siirtymisestä toiselta asteelta korkeakouluihin ja toiselta asteelta työelämään. Uudet korkeakouluopiskelijat ovat meillä keksimäärin vanhempia kuin useimmissa muissa OECD-maissa

Nuorten nopeaa sijoittumista koulutuksen jälkeen työelämään edesauttaa työelämän korostuminen jo varhaisessa opintojen vaiheessa ja opintojen ja työelämän raja-aitojen madaltaminen edelleen. Ilman yritysten ja julkisyhteisöjen suotuisaa suhtautumista opiskelun ja työelämän väliseen syvenevään vuorovaikutukseen, emme tässä onnistu. Tämä on kaikkien yhteinen haaste ja varmasti yksi edellytys Suomen menestykselle jatkossakin.

Arvoisa seminaariyleisö

Tässäkään asiassa emme suinkaan aloita nollasta. Ammatillisessa peruskoulutuksessa ovat opiskelijat syksystä 2006 lähtien näyttäneet osaamistaan todellisissa työelämän tilanteissa. Nämä ammattiosaamisen näytöt ovat vieneet ammatillisen koulutuksen työelämäläheisyyttä aivan uudelle tasolle. Koulutuksen tulokset todennetaan niissä konkreettisissa tilanteissa, joissa nuori jatkossakin tulee toimimaan. Kehittäminen ei ole jäänyt kuitenkaan osaamisen näyttämiseen, vaan työssäoppiminen on tärkeä osa itse opiskelupro-sessia.

Aivan oma lukunsa työn ja opiskelun vuoropuhelussa on oppisopimuskoulutus. Oppisopimuskoulutuksen tulokset ovat pääsääntöisesti olleet erittäin kannustavia. On kuitenkin muistettava koulutusmuodon vaativuus kaikkien siihen osallistuvien näkökulmasta. Opiskelijan on oltava riittävän kypsä itsenäiseen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen, tietopuolisen koulutuksen järjestäjän tulee pystyä riittävästi ja laadukkaasti tukemaan työssä tapahtuvaa oppimista ja työpaikan tulee järjestää työprosessi siten, että karttuva osaaminen vastaa tutkinnon perusteita.

Hyvät kuulijat

Yksinomaan koulutuksen sisältöihin panostamalla emme kykene riittävästi jouduttamaan nivelvaiheita. Tarvitsemme myös muita keinoja, jotka lyhentävät koulutusputken kokonais-pituutta. Ensimmäinen asia on vähentää keskeyttämistä. Koulutuksen keskeyttäminen ei ole järkevää kenenkään kannalta.

Korkeakoulujen osalta on jo pitkään sovellettu tuloksellisuutta rahoituksen keskeisenä perustana. Esimerkiksi tutkinnon suorittaminen on sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa rahoituksen keskeinen perusta. Muita tuloksellisuuden elementtejä ovat muun muassa opetusmenetelmien kehittäminen ja alueellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Aivan selvää on, että myös ammatillisessa koulutuksessa on jatkettava tähän suuntaan ja toimenpiteisiin onkin jo ryhdytty. Tuloksellisuusrahoituksen perusteita kehitetään. Käytännössä tavoitteena on se, että koulutuksen järjestäjiä palkitaan nykyistä enemmän koulutuksen tuloksista: esimerkiksi tutkinnon suorittamisesta ja jatko-opintoihin tai työelämään siirtymisestä. Uskon, että tuloksellisuudella tulee jatkossa olemaan nykyistä huomattavasti suurempi ohjausvaikutus.

Toinen asia, jonka tässä haluan nostaa esille, on valintakoemenettelyn edelleen kehittäminen korkeakouluissa. Nykyinen järjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Hakijat joutuvat pänttäämään pääsykoekirjoja usein kohtuuttoman pitkään ja sittenkin käymään preppauskursseilla saavuttaakseen riittävät tiedot opiskelemaan päästäkseen. Pahimmillaan tilanne johtaa opintojen pitkittymiseen ja turhiin keskeytyksiin, kun opiskellaan vähemmän kiinnostavalla alalla sillä aikaa kun tavoitellaan ykkösvaihtoehtoa.

Yliopistolakiluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella ja olemme lausuntopyynnössä pyytäneet yliopistoja ja sidosryhmiä pohtimaan erikseen sitä, miten voimme nopeuttaa uusien ylioppilaiden pääsyä opiskelemaan. Totuus nimittäin on, että uudet yliopisto-opiskelijat ovat yhä vanhempia. Viime vuosina lähes 30 prosenttia koko maan uusista opiskelijoista on ollut yli 25-vuotiaita. Uusien ylioppilaiden suosimista lisäpisteillä ei enää sallita, mutta muita keinoja varmasti on. Onko esimerkiksi uudistettua reaalikoetta hyödynnetty valinnoissa tarpeeksi? Tästä odotan lausuntokierroksella yliopistojen näkemyksiä.

Nivelvaiheiden joustavoittamiseksi yliopistot ottavat laajasti sähköisen yhteishaun käyttöön keväällä 2009, jolloin haetaan syksyllä 2009 alkavaan koulutukseen. Järjestelmää kokeillaan pienimuotoisemmin jo kuluvana syksynä, jolloin haetaan keväällä alkaviin koulutuksiin. Tavoitteena on yhtenäistää opiskelijavalintojen aikatauluja ja vähentää valintojen teknisestä toteutuksesta aiheutuvaa työtä yliopistoissa. Kaikki tämä on hyvää ja välttämätöntä työtä. Itse näkisin kuitenkin mielelläni mentävän vielä pari askelta pidemmälle. Yliopistojen kanssa yhteistyössä voitaisiin pohtia, miten valtakunnallista yhteistyötä opiskelijavalinnoissa voitaisiin edelleen kehittää..


Hyvät naiset ja herrat,

Osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisessa ennakoinnin kehittäminen on aivan keskeistä. Koulutusta on oltava siellä ja niillä aloilla, missä sitä työmarkkinoiden kannalta tarvitaan. Esimerkiksi ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden työllistymisellä on suuria alueellisia ja alakohtaisia eroja. Vastuu koulutuksen oikeasta kohdentumisesta on - ja sen täytyy olla - hallinnolla ja koulutuksen järjestäjillä. Jokaisen työttömäksi koulutetun nuoren kohdalla menetämme uskottavuuttamme.

Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti jokin aika sitten huomiota koulutuksen määrälliseen ennakointiin ja mitoitukseen. Asia koettiin aiheellisesti tärkeäksi erityisasiantuntijoita laajemmin ja sitä käsiteltiin myös julkisuudessa. Sinivihreä hallitus on tarttunut ennakoinnin edelleen kehittämiseen riuskoin ottein jo aiemmin. Perusteiden uudistaminen kirjattiin jo hallitusohjelmaan.

Työn-, yrittämisen- ja työelämän politiikkaohjelman puitteissa onkin keväällä 2008 käynnistetty yhteistyöryhmä laatimaan ehdotusta työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin kehittämiseksi eri hallinnonalojen yhteistyönä. Yhteistyöryhmän tehtävänä on myös parantaa ennakointitiedon vaikuttavuutta päätöksenteossa.

Korostan kuitenkin, että ennakointi sinällään ei ole itseisarvo. Itseisarvo on koulutustarjonnan kohdentuminen siten, että se vastaa työmarkkinoiden ja nuorten tarpeita. Vain sillä tavoin voimme vaikuttaa hyvinvoinnin edellytysten säilymiseen myös jatkossa ja vain sillä tavoin voimme toimia vastuullisina päättäjinä ja kehittäjinä.


Hyvät naiset ja herrat,

Osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi haluan nostaa esille vielä yhden kokonaisuuden, joka on osaamisen ja tuottavuuden kasvattaminen työuran aikana. Kuten hyvin tiedätte opetusministeriössä ollaan laajapohjaisesti valmistelemassa ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta.

Kokonaisuudistuksen tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin parantaa yksilöiden mahdollisuuksien oman osaamisen kehittämiseen ja yritysten mahdollisuuksia parantaa tuottavuuttaan ja kehittää toimintaansa. Päämääränä on kysyntälähtöinen aikuiskoulutus-järjestelmä.

Aikuiskoulutus on yhä tärkeämpi osa koulutus- ja korkeakoulupolitiikkaa, mutta myös työ-voima- ja elinkeinopolitiikkaa. Pyrkimys työvoiman saatavuuden turvaamiseen ja työllisyysasteen nostamiseen merkitsee vähintään 40-45 vuoden mittaisia työuria. Elinikäisen oppimisen ajattelu on muutettava käytännöksi niin koulutusjärjestelmän piirissä kuin työ-elämässäkin.

Työ on haastava ja ulottuu perinteistä opetustoimea laajemmalle sekä hallinnollisesti, rahoituksellisesti että toiminnallisesti. Hallitus on asiaa viime keväänä iltakoulussa käsitellessään tehnyt joitain alustavia linjauksia jatkotyön pohjaksi. Niistä voisi esille nostaa ehkä sen, että edelleen aikuisten osaamista kehitetään laajasti koko yhteiskunnassa ja eri toimijoiden ja hallinnonalojen työ tukee toisiaan. Tämä on nähdäkseni hyvä linjaus. Aikuiskoulutuksen kenttä on sen verran laaja, että siinä tarvitaan kaikkien panosta.

Uudistuksen johtoryhmä nostaa väliraportissaan esille tärkeän asian, jolla on vaikutuksia myös STTK:n kentälle. Korkeasti koulutetun aikuisväestön täydennyskoulutuksen järjestäminen on ensiarvoisen tärkeää tulevilla työmarkkinoilla. Kun korkeakoulututkinnon suorit-taneita vuonna 2002 oli 435 000, arvioidaan heitä olevan vuonna 2017 enemmän kuin kaksi kertaa tämä määrä: yli 930 000. Tällä on luonnollisesti valtava vaikutus korkeakoulutuksen saaneiden lisä- ja täydennyskoulutuksen järjestämiseen. Nyt näyttää valitettavasti olevan niin, että riittävien koulutusmahdollisuuksien puuttuessa korkeakoulutettujen täydennyskoulutustarve ohjautuu myös tutkintotavoitteiseen korkeakouluopetukseen ja toisen asteen ammatilliseen lisäkoulutukseen. Tämä ei voi rakenteen kannalta olla tarkoituksen-mukaista. Täydennyskoulutustarpeen ohjautuminen liiaksi tutkintotavoitteiseen koulutukseen hankaloittaa niiden koulutukseen pääsyä, jotka tutkintoa nimenomaan tavoittelevat. Näin täydennyskoulutuksen järjestämisellä on vaikutuksia myös koulutusjärjestelmän tehokkuuteen.

AKKU-ryhmän työ on edennyt jaostovaiheeseen, jossa suuri joukko asiantuntijoita valmistelee ehdotuksia erilaisista kokonaisuuksista. Tiedän, että STTK:lla, kuten muillakin työ-markkinajärjestöillä, on tässä työssä vahva panos. Toivotan työlle menestystä ja uskon, että laajassa yhteistyössä aikuisten mahdollisuuksia osaamiensa kehittämiseen voidaan edelleen parantaa.

Arvoisa yleisö

Osaavan työvoiman saatavuudesta huolehtiminen on suuri meille suuri haaste. Samassa tilanteessa on kuitenkin miltei koko muu Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Japani. Suomi on kuitenkin kohtaamassa ikääntymisestä johtuvat haasteet ensimmäisten maiden joukossa. Asiaan tulee suhtautua vakavuudella, mutta sen edessä ei kannata surkutella. Meidän on kaikkien yhdessä etsittävä ne toimintatavat, joilla kykenemme jatkossakin turvaamaan kansainvälisen kilpailukykymme ja huolehtimaan kotimaisesta hyvinvoinnista.