(Muutokset mahdollisia puhuttaessa.)

Arvoisat kuulijat

Minulla on ilo tuoda opetusministeriön ja koko valtioneuvoston tervehdys tähän asiantuntijaseminaariin. Haluan myös osaltani toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi viettämään Euroopan Vanhempien ja Koulun Päivää tänne Helsingin kaupungintalon valtuustosaliin, joka on tilana erinomainen valinta päivän teemalle.

Vietämme tänään Euroopan vanhempien ja Koulun päivää erittäin ajankohtaisen aiheen äärellä, keskustelemalla siitä, miten kouluhyvinvointia rakennetaan yhdessä. Päivän tarkoituksenahan on nostaa esiin kodin ja koulun yhteistyön tärkeyttä sekä muistuttaa vanhempaintoiminnan monista mahdollisuuksista.

Viime aikoina meidän kaikkien ajatukset ovat olleet siinä, miten lapset ja perheet voivat. Vanhempien päivää pitäisikin viettää joka päivä. Vanhemmat ovat lastensa kasvatuksen vahvimmat vastuunkantajat. Sellaista innovaatiota ei ole eikä tule, joka korvaisi vanhempien ajan lapsille. Tätä viestiä Suomen Vanhempainliitto on erinomaisesti ollut viemässä eteenpäin jo 100 vuoden ajan. Siitä kiitos.

Hyvät kuulijat

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantaminen on ollut huolenaiheenamme jo pitkään. Vanhempien ohella kouluilla on vahva rooli kasvatuskumppanina. Onkin tärkeää, että kehitämme peruskouluamme niin, että se entistä paremmin edistää jokaisen lapsen hyvinvointia ja terveyttä. Ja että jokainen lapsi kokisi oppimisen ilon.

Yksi peruskoulun kehittämisen ydinkysymyksistä on tällä hetkellä se, huolehdimmeko riittävästi siitä, että jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen oikeaan aikaan ja ennen kaikkea riittävän varhain. Varhainen tuki on inhimillisestä näkökulmasta olennaista. Samalla se on myös kustannuksia säästävää.

Olen käynnistänyt Perusopetus paremmaksi eli POP-talkoot, joihin kuuluu useita mittavia toimia, joiden tarkoituksena on varhaisen tunnistamisen taitojen ja tehokkaiden ennalta ehkäisevien toimintatapojen kehittäminen kouluissamme sekä koulujen työskentelyolosuhteiden parantaminen. Viime viikkojen tapahtumien valossa näitä painopisteitä ei tarvitse perustella.

POP-ohjelma tuo mukanaan selvän suunnanmuutoksen. Tämän hallituskauden keskeisiä tavoitteita ovat ryhmäkokojen pienentäminen, tuki- ja erityisopetuksen vahvistaminen, oppilaanohjauksen ja oppilas- ja opiskelijahuollon kehittäminen, koulujen kerhotoiminnan sekä kodin ja koulun yhteistyön lisääminen. Nämä ovat mielestäni keskeisiä keinoja turvata niin yksilöllinen oppiminen kuin varhainen puuttuminen mahdollisiin ongelmatilanteisiin.

Koulun aikuisilla tulee olla aikaa jokaiselle oppilaalle. Pienemmät ryhmäkoot mahdollistavat jatkossa sen, että lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa erityishuomion niin oppimisen tai koulunkäynnin ongelmiin kuin lahjakkuuden monipuoliseen tukemiseen. Pienessä opetusryhmässä on myös helpompi toteuttaa erilaisia opetusmenetelmiä sekä mahdollisesti puuttua kiusaamiseen tai reagoida ajoissa oppilaiden poissaoloihin. Tarkoituksena on parantaa työolosuhteita niin koulun henkilökunnan kuin lasten ja nuorten näkökulmasta.
Osana POP-ohjelmaa olen suunnannut voimavaroja erityisesti oppilas- ja opiskelijahuollon vahvistamiseen. Syksyllä 2007 käynnistetty oppilashuollon palvelurakenteen kehittäminen etenee hienosti sadassa kunnassa ja osittain myös seudullisena yhteistyönä. Tänä syksynä palvelurakenteen kehittäminen ulotetaan lukiokoulutukseen. Oppilashuollon kehittämistä tuetaan tänä vuonna opetusministeriön toimesta noin 1,3 miljoonan euron valtionavustuksina. Ensi vuonna oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen kehittämiseen jaetaan 2 miljoonaa euroa ja näin kehittämistoimintaa laajennetaan uusiin kuntiin. Lisäksi ensi vuoden budjettiesitykseen sisältyy 400 000 euroa opiskelijahuollon laadun ja palvelurakenteen kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen lukiokoulutuksessa
Työn tavoitteena on parantaa valtakunnallisesti oppilashuollon palvelujen saatavuutta. Painopistealueita ovat oppilas- ja opiskelijahuollon järjestäminen hallinnonalojen yhteistyönä ja ennalta ehkäisevien toimintatapojen vahvistaminen lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lasten ja nuorten oppilashuoltopalveluiden on oltava kunnossa ja jokaisen koululaisen tai opiskelijan ulottuvilla. Pienestäkin asiasta voi tulla suuri, jos apua ei saa ajoissa.

Oppilashuollon toteuttaminen käytännössä edellyttää tiivistä yhteistyötä koulutoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. Olemassa olevat yhteistyön esteet on poistettava ja parannettava eri viranomaisten välistä tiedonsaantia. Säännöt on uusittava niin, että oppilashuoltopalveluiden järjestäminen oppilaan ja opiskelijan kokonaisvaltaisen edun mukaisesti helpottuu.

Hyvä seminaariväki

Lasten ja nuorten osallisuutta tarkastellaan usein ja perustellusti koulujen ja oppilaitosten näkökulmasta. Tutkimusten ja arjen kokemusten mukaan lasten hyvinvointiin vaikuttaa vahvasti se, miten he voivat olla osallisena arkeen. Lapset ovat subjekteja, eivät objekteja. On tärkeää, että lasten ja nuorten osallisuutta tuetaan rakenteilla ja toimintamalleilla, joita ovat esimerkiksi koulujen oppilaskunnat, Suomen Lasten Parlamentti tai Lasten ja Nuorten Foorumi. Oppilaskuntatoiminta on vahvasti esillä myös päivän ohjelmassa ja erityisesti ilahduin siitä, että iltapäivällä kuulemme myös oppilaskuntatoiminnan terveiset Arabian peruskoulusta.

Osallisuuteen oppiminen saa alkunsa kotoa, perheen arkisista päätöksentekotilanteista, läsnäolosta ja kuuntelemisesta. Jos lasta kuunnellaan, hän myös oppii kuuntelemaan. Jos lapselle annetaan vastuuta, lapsi myös oppii vastuulliseksi. Omalla esimerkillämme me vanhemmat annamme lapsillemme mallin siitä, kuinka voi vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Myöhempää elämää ja aikuisvuosia ajatellen tämä on tärkeä taito.

Osallisuus edellyttää aina vuorovaikutusta ja usein myös vastavuoroisuutta: vastuun saamista ja kantamista oman, toisten ja viime kädessä koko yhteisön toimintakyvystä. Kun puhumme oppilaiden osallisuudesta, ei pidä unohtaa vanhempia ja vanhempainyhdistyksiä.

Hyvä yleisö

Kodin ja koulun yhteistyön tehostaminen on ollut tällä vuosituhannella yksi perusopetuksen kehittämisen keskeisimmistä tavoitteista. Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä on korostettu niin lainsäädännössä kuin opetussuunnitelman perusteissa. Myös uudistettu lastensuojelulaki painottaa koulunkäynnin tukemista sekä kodin ja koulun välisen vuorovaikutuksen kehittämistä. Kirjausten siirtäminen käytäntöön on haasteellista toiminnan kohdalla, joka edellyttää ensisijaisesti kohtaamisen taitoja ja vahvaa kasvatuskumppanuutta.

Pohdittaessa kodin ja koulun yhteistyön ajankohtaisia haasteita, voisimme kysyä onko yksilötason kodin ja koulun yhteistyö vahvistunut yhteisötason yhteistyön kustannuksella ja onko tämä suunta ylipäätään oikea? Jos me vanhemmat olemme kiinnostuneita vain oman lapsemme hyvinvoinnista, millaista välittämisen kulttuuria me silloin välitämme lapsillemme? Muutokset lasten ja nuorten kasvuympäristössä ja yhteiskunnassa laajemminkin vaativat muutosherkkyyttä myös meiltä aikuisilta.

Kodin ja koulun yhteistyö on mielestäni vielä jossain määrin käyttämätön voimavara. Tänään julkistettava Stakesin ja Suomen Vanhempainliiton tuore tutkimus vanhempainyhdistysten ja vanhempien osallisuudesta piirtää perinteisen kuvan kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tulokset osoittavat, että vanhempien osallisuudessa on edelleen kehittämisen varaa.

Selvityksen mukaan vanhempien osallisuudessa on koulujen välillä suuria eroja. Vanhempainyhdistykset ja vanhemmat osallistuvat tutkimuksen mukaan kouluyhteisöissä useimmiten varainhankintaan sekä leirikoulujen ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Osallistuminen on huomattavasti vähäisempää kun on kyse lasten ja nuorten arjen hyvinvoinnin kannalta keskeisistä asioista kuten kouluruokailusta tai kouluterveydenhuollosta. Huolemme lapsista ja nuorista on kuitenkin yhteinen ja vanhemmilla tulisi mielestäni olla huomattavasti suurempi rooli niin koulun ja kouluhyvinvoinnin kuin laajemminkin oppilashuollon kehittämisessä.

Hyvä seminaariväki
Alkusyksystä julkaistun Kouluterveyskyselyn tulokset kertovat koulukiusaamisen yleistymisestä perusopetuksen yläluokkien oppilailla ja erityisesti tämä koskee poikia. Joka kymmenes poika ilmoitti tulleensa kiusatuksi vähintään kerran viikossa lukukauden aikana, mikä on liikaa. Koulukiusaamisen suhteen on noudatettava ehdotonta nollatoleranssia.

Kouluyhteisöjen turvallisuuden kehittämistä on tuettu opetusministeriöstä käsin niin kehittämällä lainsäädäntöä kuin käynnistämällä tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Koulukiusaamisen vähentämiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi kehitetty KiVa Koulu -ohjelma on kaikkien perusopetuksen koulujen ja luokka-asteiden käytössä lukuvuodesta 2009 - 2010 lähtien.

Ohjelman vaikuttavuutta on jo tutkittu luokka-asteilla 4-6 ja sen tulokset ovat kansainvälisestikin vertaillen erinomaisia. Samalla, kun ohjelman käyttö vähentää kiusattujen ja kiusaajien määrää, sillä on myönteisiä vaikutuksia mm. luokkailmapiiriin ja lasten koulumotivaatioon. Elokuussa 2008 aloitettiin vastaava tutkimus vuosiluokilla 1-3 ja 7-9. KiVa Koulu tarjoaa kouluille hyvät valmiudet estää kiusaamista ennalta ja tarttua tehokkaasti esille tuleviin kiusaamistapauksiin. Tukea suunnataan niin opettajille, oppilaille kuin vanhemmille.

Opetusministerinä minua ilahduttaa erityisesti se, että viimeinkin olemme saaneet konkreettiset työkalut koulukiusaamisen kitkemiseksi kouluistamme ja että nämä toimet ovat myös osoittautuneet tehokkaiksi. KiVa Koulu on jo ensimmäisen kokeiluvuoden jälkeen vaikuttanut myönteisesti satojen koululaistemme elämään. Näyttää siltä, että viimeinkin samassa tämän niin monen lapsen ja nuoren hyvinvointiin merkittävällä tavalla vaikuttavan asian kuntoon.

Arvoisat kuulijat

Kouluyhteisön arkipäivä sisältää tekijöitä, jotka voivat itsessään vahvistaa tai heikentää lasten ja nuorten hyvinvointia. Koulu voi kuitenkin vaikuttaa näihin tekijöihin niin omilla toimintatavoillaan kuin hyödyntämällä kodin ja koulun yhteistyön mahdollisuudet. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa tarvitsemme toinen toistamme. Näiden sanojen myötä haluan toivottaa teille kaikille mukavaa seminaaripäivää.