Puheet 2008

Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian valmistelun käynnistysseminaari
27.2.2008, Vanha Ylioppilastalo, Helsinki
Opetusministeri, puoluevaltuuston puheenjohtaja Sari Sarkomaa

Korkeakoulujen uudistaminen ja kansainvälisyys

Hallitusohjelmakirjaus: "Korkeakoulutuksen kansainvälistymiselle luodaan kansallinen strategia, jolla opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta lisätään."

(muutosvarauksin)

Hyvät naiset ja herrat,

On hienoa, että olemme saaneet näin korkeatasoisen joukon mukaan tähän Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian valmistelun käynnistysseminaariin. Hallitusohjelman mukaisesti korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia siis laaditaan, mutta ehdoton edellytys strategian syntymiselle on, että kaikki osapuolet - korkeakoulut, opiskelijat, opettajat ja tutkijat sekä ylläpitäjät - ovat tiivisti mukana työssä.

Kansainvälistyminen on ollut Suomen korkeakoulu- ja tiedepolitiikan keskeisiä tavoitteita jo parin vuosikymmenen ajan. Tuloksiakin on saavutettu. Indikaattorit ja arvioinnit osoittavat selvästi, että Suomen tieteen taso on noussut ja kansainvälinen yhteistyö lisääntynyt. Suomalaisten tutkijoiden yhteisjulkaisut muiden EU-maiden tutkijoiden kanssa ovat lähes kaksinkertaistuneet 1990-luvun puolivälin jälkeen. Korkeakoulut ovat lisänneet vieraskielistä tutkintoon johtavaa koulutusta. Erasmus-koulutusohjelma on ollut menestys. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana kasvanut yli nelinkertaiseksi. Korkeakoulumme ovat toteuttaneet Bolognan prosessiin kuuluvat uudistukset, joilla tähdätään eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen. Valitettavasti nämä kiistattomat menestykset ovat kuitenkin vain osa kansainvälistymisen kokonaiskuvasta.

Totuus on, että korkeakoulujen toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Kansainvälinen yhteistyö ja vuorovaikutus lisääntyvät, saavat uusia muotoja, tiivistyvät ja syvenevät. Tietoa ja uusia ideoita tuotetaan yhä enemmän globaaleissa verkostoissa. Valtiot ja alueet kilpailevat tutkimus- ja koulutusjärjestelmillään osaajien ja yritysten sijoittumisesta. Väestön ikääntyessä tarve houkutella osaajia ulkomailta kasvaa, ja kilpailu lahjakkuuksista kovenee. Korkeakoulut ovat kanavia globaaleihin verkostoihin. Laatu houkuttelee laatua. Korkealuokkainen opetus ja tutkimus vetävät puoleensa osaavia ihmisiä, tietoa, yrityksiä, sijoittajia ja juurruttavat näitä alueelleen. Korkeakouluilla on suuri merkitys avoimen ilmapiirin ja monikulttuurisen yhteisön luojana. Uusin innovaatiotutkimus korostaa korkeakoulujen merkitystä pitkän aikavälin ”kehitysalustoina” sekä monipuolisen yhteiskunnallisen keskustelun käynnistäjänä ja ylläpitäjänä.

Hyvä seminaariyleisö,

Korkeakoulumaailmassa ja elinkeinoelämässä valitsee yksimielisyys siitä, että Suomen korkeakoulu- ja tutkimusjärjestelmän keskeisiä heikkouksia on vertailevasti ottaen vähäinen kansainvälisyys. Korkeakoulujemme henkilökunnassa on liian vähän henkilöitä, joilla kansainvälinen koulutus- tai tukimustausta. Ulkomailla työskentelevät suomalaiset tutkijat ovat merkittävä voimavara ja yhdysside, jonka mahdollisuuksia emme vielä osaa käyttää hyväksi.

Suomi on tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden liikkuvuudessa jäljessä suuria tiedemaita, mutta myös pieniä kehittyneitä maita. Lukuvuonna 2004–2005 Suomen korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoista vain 3,6 prosenttia oli kansainvälisiä opiskelijoita. Uudessa Seelannissa ja Australiassa kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden osuus samana lukuvuonna oli 17 prosenttia, Sveitsissä 13 prosenttia ja yli kymmenen prosenttia myös Itävallassa, Ranskassa ja Saksassa. Pienistä Euroopan maista erityisesti Sveitsissä, Belgiassa ja Itävallassa on paljon ulkomaisia opiskelijoita tohtorikoulutuksessa. Suomalaiset korkeakoulut eivät ole onnistuneet yhtä hyvin rekrytoimaan uransa alkupuolella olevia ulkomaisia tutkijoita. Toisaalta myös suomalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden halu lähteä ulkomaille on laantunut.

Väestömme ikärakenteen nopea muutos antaa aihetta lisähuoleen. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen maahanmuuttajien koulutustaso oli matalampi ja työttömyysaste korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin. Vain muutamissa OECD-maissa ulkomailla syntyneillä on matalampi koulutustaso kuin kantaväestöllä. Suomesta pois muuttavien koulutustaso on keskimäärin korkeampi kuin tänne saapuvien. Korkeasti koulutettua väestöä ajatellen Suomi on muuttotappiomaa.

Kansainvälistymisen uusia ilmiöitä ovat ulkomaisten osaajien ammattimainen rekrytointi ja koulutuskauppa. Kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus nelinkertaistui kolmessa vuosikymmenessä. Vuonna 2005 kotimaansa ulkopuolella opiskelevia oli jo 2.7 miljoonaa. On arvioitu, että vuonna 2020 liikkuvia opiskelijoita on 6 miljoonaa. Perinteisen opiskelija- ja tutkijaliikkuvuuden rinnalle on syntynyt uusia muotoja: yliopistojen sivukampukset, franchising, ulkomainen tilauskoulutus, kahdenväliset koulutussopimukset, twinning, yhteistutkinnot, virtuaaliopetus, yritysyliopistot jne.

Käytettävissä ei ole tarkkoja laskelmia siitä, kuinka suuria ovat ne vastaanottavien maiden tulot, jotka kertyvät ulkomaisten opiskelijoiden kulutusmenoista ja lukukausimaksuista. Tiedetään kuitenkin, että eräille maille koulutuspalveluiden kaupasta on tullut yksi tärkeimmistä vientituotteista. OECD:n karkea arvio on, että vuonna 2004 opiskelijoiden liikkuvuudesta kertyi yhteensä 40 miljardin dollarin vientitulot. Suomi haluaa päästä osalliseksi kasvavista korkeakoulutuksen markkinoista. Karujen tilastojen valossa vetovoimamme ei kuitenkaan vastaa Pisa-voittajan ja kilpailukykyvertailujen kärkimaahan kohdistuvia odotuksia. Ilman lisäponnistuksia suomalainen koulutus- ja tutkimusjärjestelmä ei ole vientituloja tuottava tavaramerkki.

Hyvät kuulijat,

Sinivihreän hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”korkeakoulutuksen kansainvälistymiselle luodaan kansallinen strategia, jolla opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta lisätään”. Liikkuvuuden lisäämisen lisäksi strategiassa otetaan huomioon kansainvälistymisen muut tavoitteet. Kansainvälinen yhteistyö ei ole erillistoiminto. Strategialla tähdätään koko korkeakoulutus- tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän uudistamiseen. Kansainvälistyminen on siinä sekä keino että tavoite.

Meneillään oleva korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen on syntynyt vastauksena globalisaatioon ja kansainvälistymisen vaatimuksiin. Erikoistumalla vahvuusalueilleen korkeakoulut parantavat asemiaan uskottavana kansainvälisenä yhteistyökumppanina tutkimuksessa ja koulutuksessa. Pieniä yksikköjä yhdistämällä on tarkoitus varmistaa, että kaikki yksiköt ovat riittävän monipuolisia ja kykenevät korkealaatuiseen toimintaan. Toimeenpantavilla uudistuksilla tähdätään kansainväliseen huippuun tutkimus- ja kehitystoiminnan aloilla, jotka ovat kansantalouden, yhteiskunnan muun kehityksen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeimpiä. Strategiset huippuosaamisen keskittymät, lisäpanostus tutkimusinfrastruktuureihin ja tutkijanuran kehittäminen ovat Suomen tieteen ja koulutuksen kansainvälistä vetovoimaa parantavia tekijöitä.

Yliopistojen oikeudellisen ja hallinnollisen aseman uudistus lisää yliopistojen taloudellista autonomiaa. Kun uusi yliopistolaki tulee voimaan, suomalaiset yliopistot voivat toimia samankaltaisin säännöin maailman johtavien yliopistojen kanssa. Tutkintoon johtava tilauskoulutus ja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille kokeiltavat maksulliset maisteriohjelmat ovat tärkeä osa kansainvälistämistä. Yhdessä nämä lainsäädäntömuutokset parantavat suomalasten korkeakoulujen asemaa kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla ja helpottavat niiden verkottumista ja strategisten kumppanuuksien muodostamista eri maiden korkeakoulujen kanssa.

Hyvät naiset ja herrat,

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on joitakin kansainvälistymisstrategian laadintaa ohjaavia peruslinjauksia. Nostan niistä esiin kielikoulutuksen, koska se on aidon kansainvälistymisen perusedellytyksiä. Tavoitteena on huolehtia siitä, että suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla ja korkeakoulujen henkilöstöllä on kansainvälisen yhteistyön, työelämän ja opiskelun edellyttämä kielitaito. Ulkomaisten opiskelijoiden rekrytoinnin kannalta on aivan oleellista, että opetushenkilöstön kielitaito on riittävä jatkuvaan vieraskieliseen opetukseen. Toisaalta Suomeen tuleville ulkomaalaisille opiskelijoille pitää pystyä tarjoamaan myös suomen ja ruotsin kielen opintoja ja Suomen kulttuurin tuntemusta, jotta työllistyminen suomalaisille työmarkkinoille on mahdollista.

Strategian laadinnan haastavia tehtäviä on pohtia kattavasti niitä palveluita, joita tarvitaan ulkomaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden rekrytoinnissa, työllistymisessä ja kotoutumisessa. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että tutkijoiden liikkuvuuden keskeisiä esteitä ovat perhe-elämän järjestelyihin liittyvät kysymykset. Asumiseen, terveydenhuoltoon, kulttuuriin ja työllistymiseen liittyvien palveluiden järjestäminen voi onnistua vain korkeakoulujen, työvoima- ja maahanmuuttoviranomaisten, elinkeinoelämän ja alueellisten toimijoiden yhteistyönä.

Suomen korkeakoulujen imagon ja identiteetin tuotteistaminen vaatii ammattimaista ja suunnitelmallista markkinointia. Suomi ei enää ehdi mukaan laajentuvien koulutusmarkkinoiden ensimmäiseen aaltoon. Tarvitaan realistinen analyysi siitä, mitkä ovat vahvuutemme, millaisille koulutuspalveluille on kysyntää lähivuosina, mitkä ovat päämarkkina-alueet ja millaiset tuotteet luontevimmin sopivat suomalaisille korkeakouluille. Vaikka kilpailu on hyvästä, Suomen korkeakoulut ovat maailmalla niin pieniä toimijoita, että niiden on kyettävä löytämään vahvuutensa ja kansainväliset profiilinsa yhteistyössä.

Opetusministeriö on aiempina vuosina laatinut toimintaohjelmia ja strategioita, joilla on pyritty vahvistamaan eri maantieteellisiin alueisiin liittyvää osaamista ja yhteistyötä. Aasia-ohjelma ja Venäjä-ohjelma ovat näistä tärkeimpiä. Kansainvälistymisstrategiassa laadinnassa koulutus- ja tutkimusyhteistyön alueellisia suuntia ja painopisteitä on tarkoitus pohtia kokonaisvaltaisemmin. Kiinan ja Venäjän lisäksi on aiheellista tarkastella yhteistyötä muiden nousevien talous- ja tiedemaiden kanssa, unohtamatta Yhdysvaltoja ja Euroopan johtavia tiedemaita. Samassa yhteydessä pitää miettiä, miten saisimme parhaan hyödyn EU:sta ja kansainvälisistä organisaatioista. Tämä tehdään globaalia vastuuta unohtamatta. Globaaliin vastuuseen kuuluu, että korkeakoulut perustehtäviensä puitteissa osallistuvat koko maailmaa koskettavien ongelmien – kuten ilmaston muutos, kulkutaudit, köyhyys, sodat, terrorismi – analyysiin ja tieteellisesti perusteltujen ratkaisuvaihtoehtojen esittämiseen.

Kansainvälistyminen ei ole vain huippujen tukemista, ulkomaisten osaajien rekrytointia, markkinointiponnisteluja ja rajat ylittävää toimintaa. Strategiassa tulee kiinnittää huomiota myös niin sanottuun kotikansainvälistymiseen. Edelleen pätee se perustotuus, että kansainvälistyminen on keino parantaa laatua. Kansainvälistymisellä haluamme luoda innostavan ja palkitsevan koulutus- ja tutkimusympäristön kaikille korkeakouluyhteisön jäsenille.

Haluan lopuksi korostaa, että opetusministeriö laatii korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian yhdessä korkeakoulujen, opiskelijoiden, elinkeinoelämän, rahoittajaorganisaatioiden, sektoriviranomaisten ja muiden osallisten kanssa. Halusimme valmistella strategian hallinnolle tyypillisestä työryhmämenettelystä poikkeavalla tavalla. Käytämme menetelminä työpajoja ja avointa konsultaatiota. Tavoitteenamme on avoimuus ja mahdollisimman laaja osallistuminen. Tämän seminaarin tarkoitus on käynnistää keskustelu strategian tavoitteista. Johtaja Anita Lehikoinen kertoo tarkemmin strategian laadinnasta, aikatauluista sekä siitä, miten te voitte mielipiteillänne osallistua strategian valmisteluun.

Toivon, että antoisa keskustelu alkaa jo tänään!