Puheet 2008

Suomen apteekkariliiton apteekkaripäivät
5.4.2008, Helsinki
Opetusministeri Sari Sarkomaa

Opetusministerin tervehdys

(puhuttaessa muutokset mahdollisia)

Arvoisat Suomen Apteekkariliiton edustajat,

Minulla on ilo opetusministerinä tuoda valtiovallan tervehdys Apteekkaripäivien koulutusseminaariin. Korkeatasoinen koulutus ja apteekki käyvät käsikädessä.

Suomalainen ammattiapteekki on monin tavoin eurooppalainen edelläkävijä. Apteekit ovat kiinteä ja tunnustettu osa terveydenhuoltoamme ja lääkehoidon toteuttajana merkittävä osa potilaan hoitoketjua. Erityisesti itsehoitolääkkeitä hankittaessa ja lääkehaittoja ehkäistäessä apteekkimme ovat myös tärkeä terveystiedon välittäjä. Apteekkien rooli on terveyden edistämisessä suuri mahdollisuus. Hyvin koulutetun henkilökunnan merkitystä ei voikaan apteekkitoiminnan yhteydessä liikaa korostaa.

Apteekkipalvelut ylläpitävät ja edistävät suomalaisten terveyttä kustannustehokkaasti. Lääkehoito on keskeisiä hoitokeinoja nykylääketieteessä ja lääkehoidon merkitys kasvaa ihmisten terveyden ja toimintakyvyn kannalta jatkuvasti. Näin apteekin rooli kasvaa entisestään. Samalla koulutuksen ja osaamisen merkitys korostuu entisestään.

Apteekit ovat kärjessä, kun kuluttajilta kysytään arvosanoja tyytyväisyydestä palveluihin. Apteekki on tärkeä lähipalvelu ja peruspalvelu, joka kuluu jokaiselle. Turvallisen ja asiantuntevan apteekkipalvelun turvaaminen on tärkeä osa terveydenhuoltomme kehittämistä.

Monia perusasioita pidetään helposti itsestään selvyytenä, kuten turvallinen lääkehoito ja lääkkeiden saatavuus. Tosiasia kuitenkin on, että alan kehittämisessä on lukuisia haasteita. Näihin haasteisiin Sinivihreä hallitus on tarttunut tosissaan. Viimeksi tällä viikolla kuulimme Apteekkityöryhmän esitysten jatkovalmistelun käynnistymisestä Lääkelaitoksesta.

Hyvät kuulijat,

Parhaillaan valmistellaan yliopistojen rakenteellista kehittämistä ja hallinnollisen aseman uudistamista. Yliopistojen taloudellista ja hallinnollista autonomiaa kasvatetaan. Uudistuksella haluamme antaa suomalaisille yliopistoille modernit toimintaedellytykset. Missään muualla Euroopassa yliopistoja ei kehitetä osana valtionhallintoa, vaan yliopistojen opetuksen tutkimuksen, innovaatiotoiminnan ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämisen näkökulmasta.

Haluamme varmistaa sen, että lahjakkaat suomalaiset nuoret hakeutuvat Suomessa yliopistoon ja saavat laadukasta koulutusta, emmekä menetä heitä maailmalle.

Rakenteellisen kehittämisen tavoitteena on, että korkeakoulujen voimat kootaan suurempiin kokonaisuuksiin. Tällöin opetuksen ja tutkimuksen osaamisperusta kasvaa, laatu paranee ja vaikuttavuus vahvistuu.

Rakenteellinen kehittäminen tapahtuu yliopistojen omaehtoisena työnä ja yhteistyössä oman alueen korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa. Prosessin myötä Kuopion ja Joensuun yliopistot yhdistyvät Itä-Suomen yliopistoksi vuonna 2010. Uudella yliopistolla on suoraa vaikutusta farmasian alan opetuksen ja tutkimuksen toimintaolosuhteisiin - entistä monitieteisemmässä ja vahvemmassa yliopistossa.

Rakenteiden uudistaminen yhdessä yliopistojen hallinnollisen aseman uudistamisen kanssa - joko säätiömuotoisena tai julkisoikeudellisena oikeushenkilönä - antaa yliopistoille erinomaiset mahdollisuudet itsenäiseen päätöksentekoon ja toimintansa viisaaseen järjestämiseen ja siten opetuksen ja tutkimuksen laatuun panostamiseen. Sinivihreä hallitus on myös sitoutunut yliopistojen perusrahoituksen vahvistamiseen. Yliopistouudistuksen lähtökohta on se, että valtiovalta vastaa jatkossakin perusrahoituksesta.

Hyvät kuulijat,

Historiallinen yliopistolain uudistus koskettaa myös farmasian koulutusta ja tutkimusta. Tutkimuksen alueella suomalainen tutkimus on monin osin maailman huippuluokkaa. Siihen voidaan lukea osaltaan myös farmasian tutkimus. Vaikka kansainvälisillä foorumeilla julkaistujen tutkimusten määrässä emme määrällisesti pääse läheskään esimerkiksi USA:n tasolla, on tutkimusjulkaisujen laatu siinä määrin hyvää, että suomalaista farmasian alan tutkimusta siteerataan Scopuksen SCImago -vertailulukujen perusteella selvästi useammin kuin vastaavaa amerikkalaista tutkimusta. Suunnilleen samalla tasolla ovat myös pohjoismaiset naapurimme.

Apteekkeja pitkään vaivannutta farmaseuttipulaa on viime vuosina purettu mittavan muuntokoulutuksen toimin. Tässä kohden haluan kiittää yliopistojen ennakkoluulotonta ja aktiivista työtä. Koulutus on toiminut hyvin ja pula alkaa selvästi helpottaa. Proviisorien saatavuus on ollut koko ajan tasaisempaa.

Farmaseuttien koulutuksen laatua ja työelämän vastaavuutta on selvitetty viimeaikoina myös tutkimuksin. Hautamäen, Hirvosen ja Airaksisen tutkimuksissa vuodelta 2006 on tuotettu alan kehittämisen kannalta ansiokasta tietoa.

Tutkimusten mukaan koulutettavat farmaseutit rekrytoituvat valmistuttuaan sinne, minne heidän odotetaankin. Runsaat yhdeksänkymmentä prosenttia tutkinnon suorittaneista työllistyy pääasiassa apteekkeihin sekä sairaala-apteekkeihin, lääketeollisuuteen ja muihin lääkealan tehtävin. Ongelmia näyttää syntyvän vasta myöhemmässä vaiheessa, sillä mitä pitempi aika valmistumisesta on kulunut, sitä pienempi osuus farmaseuteista on mainituissa tehtävissä. Tutkimukset antoivat joitakin vastauksia myös siihen, miksi näin tapahtuu. Koulutuksen on toisaalta katsottu olevan liian teoreettista, toisaalta työtehtävien liian vähän vaativia. Työnantajapuolen ja koulutuksen on varmasti hyvä yhdessä farmaseuttien kanssa pohtia, millä tavalla tätä ongelmaa voitaisiin korjata ja tärkeän työn houkuttelevuutta lisätä.

Toisaalta on jo pitkään ollut esillä tarve kehittää erikoistumiskoulutusta niin farmaseuteille kuin proviisoreillekin, jotta voidaan vastata kasvavan tiedon myötä lisääntyviin asiakkaiden lääkeinformaation ja lääkealan erityisosaamisen tarpeisiin. Erikoistumiskoulutusta on järjestetty farmaseuteille teollisuusfarmasiassa ja sairaala- ja terveyskeskusfarmasiassa. Koulutus on ollut suosittua ja sen on katsottu antavan tarpeellisia valmiuksia kehittyvän terveydenhuollon laadun parantamiseen - apteekkihan on merkittävä osa julkista terveydenhuoltoa, vaikka sitä ei aina muistetakaan.

Tieteellisen tiedon kehittyessä ja kyettäessä hoitamaan yhä monimuotoisempia ja vaikeampia potilasongelmia, on todettu selvä tarve systemaattiseen ja tieteellisesti laadukkaaseen erikoistumiskoulutukseen myös proviisoreiden osalta. Proviisoreille on koulutusta koskevan asetuksen säännösten mukaan mahdollisuus järjestää erikoistumiskoulutusta teollisuusfarmasiassa, sairaala- ja terveyskeskusfarmasiassa sekä apteekkifarmasiassa. Vaikka Suomi onkin erikoistumiskoulutuksen kehittämisessä Euroopan unionin kärkimaita, koulutusten järjestäminen on kuitenkin ollut ongelmallista rahoitukseen liittyvistä syistä. Opetusministeriön yliopistoille kohdentamassa rahoituksessa ei mallin mukaisena laskentaperusteena oteta huomioon lisensiaatin tutkintoa. Näin tutkinto ei näy rahoituslaskelmissa, vaan sen rahoitus perustuu alalle kohdentuvaan kokonaisrahoitukseen ja siksi tahtoo jäädä peruskoulutuksen ja tohtorikoulutuksen rahoitusvaatimusten alle. On myös katsottu, että niin Helsingin yliopiston kuin Kuopion yliopistonkin yliopiston apteekin - joiden pääasiallinen tehtävä on farmasian alan opetuksen ja tutkimuksen kehittäminen - tulisi osallistua erikoistumiskoulutuksen kehittämiseen ja rahoittamiseen. Tulevaisuudessa sairaala- ja terveyskeskusfarmasia ovat niin terveydenhuollon sisällöllisen kuin rakenteellisenkin kehittämisen kannalta tärkeimpiä kehittämisen kohteita. Opetusministerinä olen katsonutkin, että erikoistumiskoulutukseen on lisäresursseja löydyttävä. Tämä ohjeistus annettu myös tulossopimusneuvotteluja varten. Olen iloinen voidessani tänään kertoa, että juuri käydyissä tulossopimusneuvotteluissa Helsingin yliopistolle on myönnetty yhteensä 300 000 euroa sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseen ja alan erikoistumiskoulutuksen verkoston perustamiseen. Verkosto palvelee kaikkia alan yliopistoja.

Hyvät Seminaarin osallistujat,

Apteekkien tulevaisuuden kannalta erittäin positiivista on se, että farmasian ala on vuodesta toiseen yksi suosituimmista yliopistoaineista. Koulutus on laadukasta ja se antaa hyvät valmiudet apteekkityöskentelyyn. Kaikki apteekissa työskentelevät ihmiset ovat todellisia moniottelijoita, jotka ovat paitsi vaativassa asiantuntija-ammatissa myös korostetusti asiakaspalvelutyössä. Hyvien viestintä- ja vuorovaikutustaitojen korostaminen koulutuksessa onkin myös muistettava.

Apteekit ovat myös itse merkittävä koulutuksen järjestäjä. Apteekeissa harjoittelee vuosittain lähes 500 farmasian opiskelijaa. Heistä iso osa suorittaa harjoittelunsa yksityisissä apteekeissa. Harjoittelu opetusapteekissa valmentaa erinomaisesti oppilaita soveltamaan yliopistossa hankittuja tietoja käytännön työhön. Tästä opetusapteekkiharjoittelusta apteekit eivät saa korvausta. Apteekit ovat myös merkittäviä lääketeknisten työntekijöiden oppisopimuskouluttajia. Tästä haluan opetusministerinä osoittaa apteekkareille erityiskiitoksen.

Farmasian ala on aina ollut aktiivinen ja ajan hengessä toimintaansa kehittänyt ala. Uusien, kotimaata yhä laajempien haasteiden ollessa edessä alalla on hyvät edellytykset jatkaa tällä hyväksi koetulla linjalla. Toivotan menestystä teille kaikille työssänne!