Puheet 2008

SYLin, SAMOKin ja AOVAn yhteisseminaari Loppuun palanut jo syttyessään
7.2.2008 Akava-talo, Helsinki
Opetusministeri, puoluevaltuuston puheenjohtaja Sari Sarkomaa

Loppuun palanut jo syttyessään

(Muutosvarauksin)

Hyvät seminaarin osallistujat, Hyvät opiskelijat,

On ilo olla tuomassa valtioneuvoston tervehdystä tämän päivän seminaariin. Opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen on koko hallituksen agendalla. Päivän teema linkittyy vahvasti sinivihreän hallituksen kaikkien kolmen politiikkaohjelman - terveyden edistämisen, lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin sekä työn ja yrittämisen - teemoihin. Suomalaisen yhteiskunnan aivan ratkaisevia tekijöitä on se, miten turvaamme osaavan työvoiman saatavuuden myös tulevaisuudessa. Ja aivan selvää on, että pelkkä osaava työvoima ei riitä. Tulevaisuuden työvoiman - meidän ja teidän - on jaksettava työelämässä terveinä pitkään.

Opiskeluaika on elämän parasta aikaa. Näin ainakin juhlapuheissa useimmiten vakuutellaan. Parhaat muistot opiskeluajasta elävätkin pitkään. Voin myös vakuuttaa, että aika kuultaa muistot. Ei vappulounailla muistella tonnikalan ja makaroonin syömistä ja ikuista pennin venyttämistä - kyllä muistelut liittyvät ihmisten kohtaamisiin, hauskoihin juhliin ja huolettomaan elämään.

Huolettomaan elämään liittyy kuitenkin vahvasti opiskeluajan toinen puoli. Tiedämme, että kaikki korkeakouluopiskelijat eivät voi hyvin. Jo pitkään on kuulunut huolestuttavia viestejä lisääntyvistä mielenterveysongelmista ja etenkin vaikeudesta saada niihin apua.

Uudelle paikkakunnalle muuttaminen, arjen ongelmien ratkaisu ja uudenlaisen opiskelutavan sisäistäminen on paitsi mahdollisuus myös suuri haaste, jossa tarvitaan muiden ihmisten, yhteisön tukea. Tämä solmukohta on helposti myös vaihe, josta ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen tunne voi lähteä kasvamaan. Ongelmia voi toki ilmaantua missä opiskeluvaiheessa tahansa, millaisista opintoihin tai yksityiselämään liittyvistä syistä tahansa. Mutta mikäli tukiverkko saadaan rakennettua heti opintojen alkuvaiheessa, ongelmista selviytyminen on helpompaa.

Tähän yhteisöllisyyden haasteeseen ylioppilas- ja opiskelijat ovat vastanneet. Ne ovat omalla tärkeällä panoksellaan olleet tukemassa ylioppilaiden sosiaalista hyvinvointia. Ylioppilas- ja opiskelijakuntien toiminta on sitä yhteisöllisyyttä, jonka vaalimista ja kehittämistä yhteiskunnan eri osa-alueille on herätty vaatimaan.

Olen vahvasti sitoutunut korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Pidän muun muassa opintojen aikaisen ohjauksen kehittämistä, opiskelijoiden asemaan liittyvän tutkimuksen tukemista ja luonnollisesti opiskelijoiden taloudellisen aseman parantamista keskeisinä haasteina. Iso haaste liittyy ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon kehittämiseen.

Terveys on yksi elämän tärkeimmistä arvoista. Se on myös Suomen menestyksen kilpailutekijä. Onhan kansanterveyden vaaliminen tärkeä taloudellisen, sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen kulmakiva. Terveyden edistäminen tukee laajojen yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamista ja se liittyy vahvasti hallitusohjelman tavoitteisiin työllisyysasteen nostamisesta, ikäihmisten toimintakyvyn vahvistamisesta ja terveyserojen kaventamisesta. Terveyden edistämisessä korkeakouluopiskelijoiden asemasta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Hyvät kuulijat,

Terveyserojen kasvun ohella, opiskeluaikana yhä useampaa opiskelijaa painaa opiskelun ja työssäkäynnin yhteensovittaminen.

Tämän iltapäivänä seminaarin otsikko "Loppuun palanut jo syttyessään" haastaa meidät pohtimaan onko opiskelun ja työssäkäynnin suhde kohdallaan. Toisaalta on myös pohdittava, miten tarvittavia monipuolisia työelämäkontakteja on mahdollista saavuttaa opintojen aikana luonnollisena osana opintoprosessia. Kysymystä on hyödyllistä pohtia niin yksilöiden kuin koulutuspolitiikan ja työmarkkinapolitiikan tavoitteiden ja tarpeiden näkökulmasta.

Opiskelijoiden työssäkäynnistä opintojen ohessa tiedetään varsin paljon. Viimeisimmän korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa ja työssäkäyntiä kartoittavan tutkimuksen - Opiskelijatutkimus 2006 mukaan, valtaosa opiskelijoista työskentelee opintojen ohella.

Kyselyyn vastanneissa oli yhtä paljon niitä, joiden mielestä työssäkäynnillä ei ole vaikutusta opintojen edistymiseen kuin niitä, joiden mielestä työssäkäynti haittaa opintojen edistymistä. 13 prosentin mukaan työssäkäynti oli edistänyt opintoja.

Kokopäiväisesti työskennelleistä luonnollisesti suurin osa, 74 prosenttia oli sitä mieltä, että työnteko haittaa opintojen edistymistä. Satunnaisesti tai projektiluontoisesti työskennelleistä tätä mieltä oli 42 prosenttia. Lähes joka toisella työ oli vastannut vähintäänkin melko hyvin omaa opiskelualaa.

Opiskelijatutkimus 2006:n mukaan huoli toimeentulosta on kasvanut - taloudellisen tilanteensa hyvänä kokevien opiskelijoiden osuus on pienentynyt edelliseen tutkimukseen verrattuna ja huonona taloudellista tilannettaan pitävien osuus on kasvanut. YTHS:n laatimat tutkimukset osoittavat, että valtaosa opiskelijoista pitää omaa terveydentilansa hyvänä, mutta huolestuttavan moni opiskelija raportoi väsymyksestä ja runsaasta stressistä. Toimeentulohuolilla on oletettavasti yhteys stressin kokemiseen.

Tutkimusten mukaan työn tekemistä opiskeluaikana perustellaan eniten taloudellisilla syillä. Rahaa tarvitaan välttämättömyys menoihin sekä muihin menoihin, kuten vapaa-aikaan. Työkokemuksen ja kontaktien hankkiminen on kolmanneksi yleisin perustelu. Neljänneksi yleisin perustelu on haluttomuus ottaa lainaa. Nämä perustelut tulee ottaa vakavasti kehitettäessä edelleen opiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä opiskella päätoimisesti.

Hyvät opiskelijat,

Ilouutinen opiskelijoiden toimeentulon osalta on se, että sinivihreä hallitus päätti ensitöikseen nostaa opintotukea. Hallitusohjelmaan mukaisesti opintorahat nousevat vähintään 15 prosenttia elokuun alussa ja opiskelijoiden oman tulorajat jo tämän vuoden alusta lukien 30 prosenttia. Vuositasolla muutokset lisäävät valtion opintotukimenoja yli 70 milj. euroa. Tämä on merkittävä panostus opiskelijoiden hyvinvointiin.

Parempitasoinen opintotuki mahdollistaa opiskelijan päätyön eli opintoihin keskittymisen paremmin. Tulorajojen korotusten tarkoituksena ei ole ajaa nykyistä enemmän opiskelijoita työhön, vaan ottaa huomioon toteutunut ansiotason kehitys. Korkeammat tulorajat toki helpottavat opiskelun ja työnteon jaksottamista. Myös muiden opiskeluedellytysten tulee olla kunnossa, jotta opiskelija voi keskittyä opiskeluun ja valmistua kohtuullisessa opiskeluajassa.

Opintotuen kehittämisessä on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Joulukuussa hyväksytyn Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesta "korkeakouluopiskelijoiden opintotuen tulee erityisesti kannustaa päätoimiseen opiskeluun ja edistää opiskeluaikojen lyhenemistä." Edelleen: "Opintotuen mitoitusta tulee tarkistaa säännöllisesti elinkustannusten kehityksen perusteella tuen riittävyyden takaamiseksi." Meidän kaikkien yhteisenä tavoitteena on aivan varmasti se, että seuraavaa tasokorosta ei opintotukeen tarvitse odottaa yhtä kauan, kuin nyt. Opintotuen kehittämiskohteista pitäisin itse kiireellisimpänä tavoitteena perheellisten opiskelijoiden tilanteen helpottamista.

Hyvät kuulijat,

Työelämästä poistuvien osuus tulee olemaan aina vuoteen 2030 saakka suurempi kuin työikään tulevien ikäluokkien koko. Tämä edellyttää toimia koulutusjärjestelmän tehostamiseksi. Työelämän imu koettelee ja tulee koettelemaan korkeakouluja ja muita oppilaitoksia siten, että osa opiskelijoista keskeyttää opintonsa ja siirtyy työelämään ilman tutkintoa.

Keskeyttämisen vähentämiseksi ja koulutusaikojen lyhentämiseksi kehitetään jatkuvasti opinto-ohjausta ja koulutusta koskevaa tiedotusta ja neuvontaa, joka on tarpeen erityisesti siirryttäessä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin ja korkeakouluopintoja aloitettaessa. Selkeän käsityksen muodostuminen omasta alasta ja mahdollisista työtehtävistä on tärkeää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa omaan alaan liittyvän identiteetin syntymisen kannalta.

Samanaikaisesti kehitetään opiskelijavalintaa, opintotukea ja opintojen seurannan järjestelmiä sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa. Näillä toimilla voidaan erittäin hyvin tukea suunnitelmallista opiskelua, opintojen etenemistä ja opiskelijan jaksamista.

Ensisijaista on kuitenkin opiskelun henkilökohtaistamisen lisääminen. HOPSien käyttö ja kehittäminen ovat askeleita yhä yksilöllisimpiin opintosuunnitelmiin, joissa opiskelijoiden erilaiset tarpeet ja mahdollisuudet voidaan ottaa entistä paremmin huomioon. Opetusministeriössä pohditaan parhaillaan yhdessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostojen kanssa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyviä suosituksia ja alakohtaisia jatkotoimia. Toivomme, että keskustelu siirtyy tulevaisuudessa laaja-alaiseen keskusteluun osaamisen tunnustamisesta, uuteen aikakauteen vanhasta tutkintokeskeisyydestä. Oppijat ovat yhä heterogeenisempia korkeakouluissamme, aikuisopiskelijoiden määrä on kasvamassa samalla kun korkeakoululaitoksemme hitaasti mutta varmasti monikulttuuristuu. Erilaisille oppijoille tulee tarjota erilaisia mahdollisuuksia korkeakoulututkintoon.

Hyvät kuulijat,

Työelämän tuntemuksen sekä niihin liittyvien taitojen kartuttaminen on yhä tärkeämpää. Myös korkea-asteella pyritään siihen, että opiskelijat jo opintojensa aikana voivat orientoitua tuleviin työtehtäviinsä, ja että koulutuksen sisällöissä voidaan riittävästi ennakoida työelämän tulevia osaamistarpeita.

Oman alan työkokemuksen on todettu olevan tärkeimpiä valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti Koulutuksen tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen "Korkeakoulutuksesta työelämään" mukaan opiskelijat kokevat harjoittelujaksolla olevan suuri merkitys ensimmäisen työpaikan saamisen kannalta.

Sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa tulee monipuolistaa opintojen aikaisia työelämäyhteyksiä, kehittää harjoittelua sekä kytkeä opinnäytetöitä yhä paremmin työelämän hankkeisiin. Erityisesti ammattikorkeakoulujen opetuksen kehittämisen painopisteenä on opiskelijan ja työelämän välisten suhteiden syventäminen systemaattisesti opintojen aikana, mutta myös tiedekorkeakoulujen tehtävänä on tutkijoiden koulutuksen lisäksi kouluttaa eri alojen huippuja työmarkkinoille. Työelämäyhteyksien tulee olla luonnollinen osa kaikkia korkeakouluopintoja. Opintojen aikana työelämästä saatavien kokemusten ansiosta omat opinnot konkretisoituvat ja niitä on helpompi suunnata itselle mielenkiintoiseksi osoittautuneeseen suuntaan. Käsityksen muotoutuminen omasta alasta saattaa myös lyhentää opintoaikaa ja vähentää muun työssäkäynnin välttämättömyyttä.

Alkavalla Euroopan sosiaalirahastokaudella opetusministeriön kaksi keskeisintä ESR-kehittämisohjelmaa painottuvat juuri korkeakoulututkinnon loppuunsaattamiseen, korkeakoulutuksen ja työelämän välisiin yhteyksiin sekä urapalveluiden kehittämiseen. Toivomme saavamme paljon valtakunnallisia korkeakoulujen välisiä ja alakohtaisia kehittämishankkeita, jossa ovat mukana paitsi opettajisto, työelämä, mutta myös opiskelijat. Opintojen ja opintoproessien kehittäminen työelämän muuttuvia tarpeita vastaavaksi on yhteinen haasteemme.

Hyvä seminaariväki,

Opiskeluaika on hyvää aikaa harjoitella ja kehittää tietopääoman hankkimisen ohella elämäntaitoja, joita tarvitaan työelämässä valmistumisen jälkeen.

Opiskelu on yhdenlaista työtä, jossa omaksutut työtavat ovat hyödynnettävissä myös työelämässä. Esimerkiksi käyttöönotetut HOPS:t opettavat opiskelijalle myös suunnitelmallisuutta, mitä tarvitaan työelämässä. Ryhmätyötaidot ja vuorovaikutustaidot ovat myös tärkeitä työkaluja. Opiskeluaikana luodut ihmissuhdeverkostot kantavat ja jopa saattavat edistää työllistymistä.

Opiskelun ohessa tulisi olla aikaa ja mahdollisuuksia myös fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Opiskelijan olisi hyödyllistä oppia myös erilaisia stressinhallintakeinoja omien voimavarojen tueksi. Tässä voivat olla apuna opiskelijalle suunnatut hyvinvointi- ja neuvontapalvelut, jotka ovat olennainen osa opiskelijan turvaverkkoa.

Opiskelijan hyvinvointi rakentuu monesta osa-alueesta ja sitä voidaan kehittää parhaiten eri toimijoiden yhteistyönä. Yliopistojen omat moniammatilliset hyvinvointityöryhmät ovat tässä työssä avainasemassa. Tavallisimmin ryhmiin kuuluu edustajia yliopiston opintotoimistosta, opetuksen kehittämisyksiköstä, rekrytointipalveluista ja eri tiedekunnista, ylioppilaskunnasta, YTHS:stä ja seurakunnan opiskelijatyöstä.

Politiikkaa ei tehdä vain tätä päivää varten. Sitä tehdään ennen muuta huomista varten. Yhteiskunnan sivistyneisyyttä ja yhteisöjen oikeudenmukaisuutta voidaan mitata sillä, miten ne pitävät huolta heikoimmistaan. Eri toimijoiden panosta tarvitaan opiskelijoiden taloudellisen aseman, sosiaalisen hyvinvoinnin sekä terveydenhuollon ja erityisesti mielenterveyspalvelujen kehittämiseksi siten, että myös heikoimmat saavat tarvitsemansa tuen.

Opiskelijan hyvinvoinnista huolehtiminen vahvistaa opiskelijan elämän hallintaa ja auttaa menestymään opinnoissa ja työelämässä. Hyvinvoiva opiskelija on todennäköisesti tulevaisuudessa myös hyvinvoiva työntekijä.