Puheet 2008

Lapset ja kaupunki -seminaari, 5.11. 2008
Helsinki
Opetusministeri Sari Sarkomaa

Aamun avaus -puheenvuoro

(Muutokset mahdollisia puhuttaessa.)

Arvoisat seminaarivieraat, hyvät naiset ja herrat,

On ilo olla avaamassa opetusministeriön ja koko valtioneuvoston puolesta Lapset ja kaupunki -tapahtumaa. On mukava olla mukana tässä koulupäivän muotoon rakennetussa seminaarissa.

Usein kysytään, mitkä ovat hyvän kaupungin kriteerit tai tunnusmerkit. Hyvä kaupunki voitaneen yksinkertaisimmin määritellä ympäristöksi, jossa kaupungin omat asukkaat ja siellä vierailevat viihtyvät – toimivassa ja ihmisläheisessä kaupunkiympäristössä työskennellään, opiskellaan, harrastetaan ja asutaan.

Kaupungit ja taajamat fyysisenä ympäristönä ovat hyvin moniulotteisia ja monimutkaisiakin teknisiä, kulttuurisia ja sosioekonomisia järjestelmiä. Kaupunkien suunnittelu ja niiden kehittäminen on muodostumassa alati enemmän erikoistaitoja ja -tietoja vaativaksi tehtäväksi. On osattava ennustaa väestönkehitys, palveluiden tarve sekä elinkeinojen ja liikenteen kehitys.

Yhteiskunnan monikulttuuristuminen on tuonut mukanaan haasteita ja mahdollisuuksia. Kaupunkisuunnittelussa on hyvä huomata esimerkiksi se, että Euroopasta löytyy runsaasti esimerkkejä tilanteista, joissa eri kieli- ja kulttuuriryhmillä on ollut taipumusta keskittyä tietyille alueille. Meillä Suomessa on huolehdittava siitä, että kaikki kaupungit ja asuinalueet houkuttelevat tasa-arvoisesti kaikenlaisia asujia.

Hyvät naiset ja herrat,

Millainen sitten on hyvä lapsen ja nuoren kaupunkiympäristö? Lapsilla ja nuorilla on oikeus turvalliseen ja terveelliseen kasvuympäristöön.

Lasten kaupungin tärkeä tunnusmerkki on turvallisuus. Lapsen on voitava liikkua kaupungissa turvallisesti, luottaen siihen, että autot väistävät pientä kadunylittäjää tai pyöräilijää. Ainutlaatuista maailmassa lienee, että Suomessa alakouluiässäkin olevat lapset voivat vapaasti kulkea koulun ja kodin välillä. Tämä kertonee luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta – siitä, että suomalainen kaupunkiympäristö on turvallinen. Sellainen sen on oltava jatkossakin.

Hyvä lapsen kaupunki on pienimittakaavainen, helppo hahmottaa ja siinä on helppo suunnistaa. Yhteydet päiväkotiin, kouluun, leikkikentille ja nuorisotaloon ovat lyhyet, selkeät ja turvalliset. Kaupungissa on nuoren asukkaan helppo kävellä ja pyöräillä, löytää haluamaansa paikkaan.

Hyvä kaupunkiympäristö tukee yhteisöllisyyttä, yhdessä kokemisen ja jakamisen tunnetta. Hyvä kaupunkiympäristö on tasa-arvoinen, monikulttuurinen, monimuotoisuuden hyväksyvä ja syrjäytymistä ehkäisevä.

Kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen tulee katsoa tulevaisuuteen. Suunnittelussa on nähtävä tulevaisuuden mahdollisuudet kuten uhkakuvatkin, joihin liittyvät kysymykset ilmastomuutoksesta, asumisen hinnasta ja liikenteen kasvusta. Tulevaisuuden näköalat huomioonottava kaupunkisuunnittelu on viesti lapsille ja nuorille, että kaupunkia rakennetaan juuri heille, kestävin arvoin.

Kaupunkisuunnittelussa on otettava kaikkien kaupunkilaisten - aikuisten ja lasten, ikäihmisten ja nuorten - tarpeet huomioon. Kaupunkia suunnittelevat pääasiassa siihen tehtävään koulutuksen saaneet eri alojen ammattilaiset. Suunnittelun eri vaiheissa kuullaan eri vaikutus- ja asiantuntijatahoja, suunnitelmat ovat säädetysti nähtävillä ja niistä pyydetään lausuntoja. Näillä toimenpiteillä pyritään varmistamaan suunnitelmien sopivuus kaikille yhteiskuntaryhmille ja yhdyskunnan jäsenille.

Tulevatko yhdyskunnan kaikki asukkaat ja osapuolet riittävän hyvin kuulluksi, voidaan joskus kysyä. Erityisen oleellinen kysymys on puhuttaessa lapsista ja nuorista. Pitäisikö heille avata enemmän vaikutusmahdollisuuksia oman ympäristön luomiseen ja kehittämiseen?

Lapset ja nuoret ovat kaupunkielämän aktiivinen osa. He ovat asukkaina, leikkijöinä ja koululaisina kaupunkiympäristön näkijöitä ja kokijoita. Lapset ja nuoret eivät ole erillinen ryhmä, jolle suunniteltava maailma luodaan irrallisena osana muusta ympäristöstä, erillään muiden kansalaisten kaupunkitilasta. Lapsilla, kuten kaikilla kansalaisilla, tulee olla oikeus vaikuttaa oman ympäristönsä kehittämiseen.

Lapset kokevat ympäristönsä hyvin konkreettisesti. He tekevät fyysisestä ympäristöstä havaintoja, joita ammattisuunnittelijoilla ei ehkä ole. Nämä havainnot ja tiedot voisivat niin haluttaessa johtaa konkreettisiin muutoksiin ja parannuksiin ympäristössä ja sen rakenteissa.

Miten sitten voidaan tukea lasten ja nuorten osallistumista oman kaupunki- ja asuinympäristönsä suunnitteluun? Lasten konkreettiset kokemukset olisi saatava paremmin suunnittelijoiden käyttöön.

Lapsilla ja nuorilla olevan ympäristöä koskevan tiedon saantiin on kehitettävä lisää käyttökelpoisia metodeja. Suunnittelijat voisivat esimerkiksi laatia ympäristöanalyysejä yhdessä lasten kanssa suunnittelutehtävää käynnistettäessä? Keinona voivat olla lasten täyttämät tarkastuslistat: mitkä ovat heidän mieluisimpia paikkojaan, mitä tiloja tai alueita he taas karttavat, missä lapset ja nuoret liikkuvat ja toimivat.

Lapset voivat toimia myös jo valmistuneiden alueiden arvioijina, jolloin heiltä saadaan käyttökelpoista tietoa alueen edelleen kehittämiseen tai uusien alueiden suunnitteluun. Arviointia voidaan toteuttaa esimerkiksi eräänlaisina ”kaupunkimaastokävelyinä”, joissa suunnittelijat ja tutkijat ovat mukana. Tätä menetelmää on sovellettu täällä Helsingissä jo.

Tärkeää on, etteivät lapset ja nuoret joudu pettymään oman panoksensa saamassa arvostuksessa ja huomioonottamisessa. Pettymys saattaa seurata, jos mielipiteitä kuullaan, mutta niitä ei mitenkään oteta lopputuloksessa huomioon. Tämä on tullut esille esimerkiksi koulupihojen perusparannushankkeissa, joissa lapsilta saatuja toiveita ja ehdotuksia ei ole arvostettu.

Vähintäänkin lasten ja nuorten on voitava vaikuttaa omimpaan ympäristöönsä - kodin pihoihin ja lähialueisiin, päiväkotien ja koulujen pihoihin, harrastus-, leikki- ja pelialueiden suunnitteluun ja näihin liittyviin liikenneympäristöihin. Lapsiin ja nuoriin sekä heidän ympäristöönsä investoiminen nostaa aina kyseisen ympäristön arvostusta ja arvostamista.

Hyvä seminaariyleisö,

Kaupunki on mitä mainioin oppimisympäristö! Lukemattomat ovat ne mahdollisuudet, mitä kaupunki ja taajamayhdyskunta tarjoavat oppimiselle. Mistä kertovatkaan historialliset aukiot, rakennukset, linnoitukset ja vallitukset? Mitä lapsi oppii vieraillessaan vanhempiensa kanssa hautausmaalla? Mitä taitoja ja tietoja voidaan omaksua kaupunkiluonnossa ja seikkailumetsissä? Miten nuoret lihakset ja nivelet vahvistuvat skeittiradoilla, jääkentillä ja hiihtoladuilla - miten virkistytään uimarannoilla!

Opetusministeriö rahoittaa parhaillaan satoja koulujen ja kuntien innovatiivisia oppimisympäristöhankkeita. Tampereen ”Taloista kaupunki” -oppimisympäristöhanke on upea esimerkki siitä, kuinka kaupunkiympäristöä voidaan hyödyntää opetustilana. ”Seitsemän lintutornia Tampereella” on arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön oppimisen ja harrastamisen pilottihanke. Hankkeen tavoitteena on saavuttaa rakennetun ympäristön lukutaito, jonka avulla lapsi ja nuori tekee havaintoja ympäristöstään, arvioi ja oppii arvostamaan kaupunkiympäristöä.

Tampereen pilottihankkeessa kehitetään havainnoinnin menetelmiä ja kytkemistä opetustyöhön, tuotetaan virikkeitä ja välineitä rakennetun ympäristön havainnointiin. Opetuksellisina tavoitteina on oppia tunnistamaan ympäristön osatekijöitä, muutoksia ja niiden vaikutuksia.

Tampereen hankkeen konkreettisena tuotoksena on vuorovaikutteinen internet-sovellus, jossa havainnot kootaan yhteiseen tietokantaan. Aitoon rakennettuun ympäristöön sijoitetaan ”arkkitehtuurin lintutorneja” eli rakennetun ympäristön havainnointipaikkoja. Lisäksi tuotetaan tausta-aineisto havaintopaikkojen kaupunkirakenteesta ja arkkitehtuurista. Tavoitteena on rakennetun kaupunkiympäristön käyttö laaja-alaisesti eri oppiaineiden opetuksessa. Rakennettu ympäristö muodostuu osaksi peruskoulun arkipäivää ja siten koululaisten luonnolliseksi kiinnostuksen kohteeksi.

Hyvät naiset ja herrat,

Oppilaiden omaan lähiympäristöön liittyvät opinnot toimivat esimerkkinä oppilaiden vaikutuksesta ja osallistumisesta yhteiskunnalliseen päätöksentekoprosessiin. On erinomaista, että oppilailla on mahdollisuus oppia demokraattisia pelisääntöjä ja käytäntöjä harjoittelemalla vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumalla käytännön yrityksiin parantaa lähiympäristöä, sen sijaan että demokratian periaatteita opetellaan kirjoista lukemalla. Demokratian taidot opitaan vain harjoittelemalla. Kokemukset ovat osoittaneet, että lapsilla jotka on otettu mukaan esimerkiksi oman koulupihan suunnitteluun ja parannukseen, on positiivisempi suhtautuminen rakennetun ympäristön muutokseen ja sen parantamiseen kuin niillä lapsilla, joilla tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Tähän haluankin kaikkia kouluja kannustaa.

Koulujemme opetuksen tarkoituksena on auttaa kasvattamaan uusi tiedostava sukupolvi herkkiä ympäristön käyttäjiä, suunnittelijoita ja siitä päättäjiä.

Hyvä seminaariyleisö,

Hyvä kaupunki lapsille on hyvä kaupunki meille kaikille. Hyvä kaupunki suunnitellaan sen jokainen asukas silmällä pitäen.

Näillä sanoilla avaan nyt jo seitsemättä kertaa järjestettävän Lapset ja kaupunki -seminaarin.

Toivotan teille kaikille oikein antoisaa päivää ja hedelmällisiä keskusteluja!