Hyvät varhaiskasvatuksen asiantuntijat,

On ilo tuoda valtioneuvoston tervehdys tilaisuuteen ja olla opetusministerinä avaamassa Elinikäisen oppimisen alkutaival -seminaaria.

Elinikäisen oppimisen kaari alkaa viimeistään lapsen syntymästä ja jatkuu koko elämän. Lapsen uteliaisuus on pohjaton ja oppimisen vauhti ensimmäisten elinvuosien aikana huikea.

Varhaiskasvatuksen asema tuon elinikäisen oppimisen alkutaipaleen tukijana on merkittävä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella luodaan edellytykset lapsen kasvulle, tasapainoiselle kehitykselle ja hyvälle elinikäiselle oppimiselle. Se on perusta lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja terveydelle. Varhaiskasvatuksella - esiopetus sen osana - on merkittävä tehtävä lasten oppimisvalmiuksien rakentamisessa ja oppimis- ja koulumotivaation rakentamisessa.

Useat kansainväliset pitkäkestoiset tutkimukset ovat osoittaneet, että laadukkaalla varhaiskasvatuksella on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia lasten hyvinvoinnille, kehitykselle ja oppimiselle.

Laadukas varhaiskasvatus on kokonaisvaltaista, lapsilähtöistä ja kotikasvatusta tukevaa. Suomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuuksia on, että jokaisen lapsen kasvatus suunnitellaan kunkin lapsen ja perhetilanteen mukaisesti, yhdessä kotien kanssa. Varhaiskasvatuksen merkitys on tärkeä sosiaalisuuteen kasvattajana ja sosiaalisten lähtökohtien tasoittajana.

Suomalainen varhaiskasvatus on saanut kiitosta OECD:n vuoden 2006 Starting Strong II -raportissa. Raportin mukaan panostus varhaiskasvatukseen tuottaa parempia tuloksia läpi koko elinikäisen oppimisen kaaren. Lapsilähtöisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksemme tulosten voidaankin arvella näkyvän toisessa, enemmän julkisuutta saaneessa OECD-tutkimuksessa eli PISAssa.

Toisaalta OECD:n raportissa myös vuodelta 2006, todetaan, että Suomessa esiopetuksen yhteistyö päivähoidon ja koulun välillä on riittämätön. Raportin mukaan varsinkin päiväkodeissa pedagoginen valmennus tulevaan koulunkäyntiin on liian vähäistä. Arviointiryhmä suositteli yhteistyön tiivistämistä opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön välillä. Tämän raportin viesti on Suomessa jätetty liian vähälle tarkastelulle ja arvioinnille. Nyt tähän on mahdollisuus kun hallitusohjelman mukaista varhaiskasvatuksen hallintoala selvitystä tehdään.

Suomessa 6-vuotiaiden esiopetukseen osallistuu noin 96 % lapsista. Mutta 3-5 vuotiaista lapsista päivähoidossa toteutettavan varhaiskasvatuksen piirissä on vain 50 % lapsista. Näiden lukujen valossa siis toiset 50 % 3-5 vuotiaista lapsistamme olisi varhaiskasvatuspalvelujen ulkopuolella.

Näin ehkä kuitenkaan ihan tosiasiallisesti ole, sillä tilastoinnit eivät ole aukottomia. Muun muassa seurakuntien toteuttamien palvelujen ja muiden avoimien varhaiskasvatuspalvelujen tilastoinnissa on puutteita.
Toisaalta avoimia ja osa-aikaisia varhaiskasvatuspalveluja lapsille, jotka eivät tarvitse päivähoitoa on liian vähän. Tämän tosiasian korjaaminen on yksi nykyisen hallituksen tavoite ja asiaan päästään pureutumaan päivähoitolain uudistuksen yhteydessä.

Hyvät kuulijat,

Sinivihreä hallitus painottaa kasvatuksen jatkumoa varhaiskasvatuksesta alkaen. Hallinnon kehittämiseen siitä seuraa ohjelmaan kirjattu tarve varhaiskasvatuksen aseman selvittämiseen hallinnossa, johon opetusministeriö yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tällä hallituskaudella paneutuu. Selvitystyö on saatava pikaisesti käyntiin.

Rinnan tämän selvityksen kanssa käyvät hallituksen tavoitteet varhaiskasvatuksen palvelujen monimuotoistamisesta sekä päivähoitolain uudistamisesta. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2007–2012 on kirjattu varhaiskasvatuksen hallinnon selvittämisen johtoajatukseksi nimenomaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen jatkumon vahvistaminen.

Selvitystarpeen taustalla on muutaman vuosikymmenen käynnissä ollut keskustelu päivähoidon sijoittumisesta valtionhallinnossa. Kannat ovat vaihdelleet vuosien mittaan puoleen ja toiseen. Jo kymmenen vuotta sitten sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmä esitti päivähoidon sekä esiopetuksen sijoittamista valtionhallinnossa opetusministeriön alaisuuteen. Kysymys on yhä ajankohtainen. Alan kokonaisvaltainen kehittäminen vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä eri varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa.

Sekä päivähoidon että esiopetuksen kuntatason hallinnon järjestämisvaihtoehdot ovat niin ikään olleet tarkastelun alla. Stakesin viimevuotisen raportin mukaan joka viides päivähoidossa olevista 1-6 vuotiaista lapsista asuu kunnissa, joissa päivähoidon hallinto on siirretty sosiaalitoimesta opetustoimen tai uuden lautakunnan alle vuosina 2004–2007. Esiopetuksen hallinnosta vastaa kunnissa useammin opetustoimen kuin sosiaalitoimen lautakunta. Tästä Stakesin raportista kuulemme Anna-Leena Välimäen tarkemman esityksen heti oman puheenvuoroni jälkeen.

Viime vuoden alusta voimaan tullut palvelurakenneuudistus puitelakeineen antaa kunnille laajat mahdollisuudet kehittää palveluidensa organisointia. Palvelujatkumossa varhaiskasvatuksesta perusopetukseen hyvin tärkeää on eri toimijoiden välinen yhteistyö. Sillä turvataan, että lapsen hoito ja oppiminen muodostavat eheän, jatkuvan kokonaisuuden. Samalla on mahdollista luoda uusia, joustavia malleja niin päivähoitoon, esiopetuksen kuin perusopetukseen ja aamu- ja iltapäivätoimintaan ja taata prosessien ja politiikan johdonmukaisuus. Kuntatasolla on jo kokemusta siitä, että varhaiskasvatuksen siirtäminen kokonaan opetustoimeen parantaa tuota yhteistyötä. Samalla on huomattu päivähoidon arvostuksen nousevan ja perhepalveluiden kentän monipuolistuvan.

Arvoisat asiantuntijat,

Varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen ohjausasiakirjat muodostavat jatkuvan kokonaisuuden ja niiden luomisen tavoitteena on ollut yhtenäinen kasvun ja oppimisen polku.

Koko kasvatuksen ja opetuksen kentän kattaneen ohjausasiakirjojen uudistuksen käynnisti vuoden 2000 esiopetusuudistus. Kaikki varhaiskasvatusta ja perusopetusta koskevat valtakunnalliset ohjausasiakirjat on uudistettu lapsen hyvinvointia, kasvua ja oppimista tukevaksi ja edistäväksi kokonaisuudeksi vuosien 2000–2004 aikana.

Opetussuunnitelman perusteet on kansallinen kehys, jonka pohjalta paikallinen opetussuunnitelma laaditaan. Opetuksen järjestäjällä on vastuu sen laatimisesta ja kehittämisestä. Paikallisessa opetussuunnitelmassa päätetään esi- ja perusopetuksen kasvatus- ja opetustyöstä ja täsmennetään perusteissa määriteltyjä tavoitteita ja sisältöjä sekä muita opetuksen järjestämiseen liittyviä seikkoja. Opetussuunnitelma ohjaa opetusta ja oppimista. Opetussuunnitelmassa otetaan huomioon myös muut kunnassa tehdyt lapsia, nuoria ja koulutusta koskevat päätökset kuten kunnan lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma.

Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen tavoitteena on ollut luoda mahdollisuudet tukea entistä paremmin oppilaan kasvua ja oppimista. Tavoitteena on ollut laatia opetussuunnitelman perusteet, jotka tukevat ja ohjaavat paikallista opetussuunnitelmatyötä - ja näin varmistavat tarvittavan kansallisen yhtenäisyyden - mutta jättävät riittävästi tilaa paikallisille sovelluksille ja opettajan asiantuntijuudelle.

Jo uudistuksen alkuvaiheessa, kun esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden valmistelutyö käynnistettiin 1999, tavoitteeksi asetettiin laatia ohjausasiakirjat siten, että varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Tämä periaate on kirjattu sekä esiopetuksen että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.

Perusta lapsen kasvulle ja oppimiselle, elinikäisen oppimisen polulle luodaan kuitenkin jo ennen esiopetusta - varhaiskasvatuksessa. Myös varhaiskasvatuksen ohjausasiakirjat ovat uudistuneet. Stakesin johdolla on laadittu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaamaan valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisällöllistä toteuttamista ja luomaan pohjan lasten varhaiselle kehitykselle. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjana on valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. Niissä todetaan, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tulee huolehtia siitä, että varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat ehyen jatkumon.

Näiden kaikkien ohjausasiakirjojen valmistelu on tehty laajassa yhteistyössä mm. Opetushallituksen ja Stakesin kesken. Myös paikallinen opetussuunnitelmatyö on tehtävä yhteistyössä. Erityisen tärkeää yhteistyö on opetuksen nivelkohdissa kuten varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta kouluun siirryttäessä sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan toimijoiden kanssa. Eri nivelkohdat ovat olleet liian jyrkkiä. Tämä vaikeuttaa erityisesti oppimisvaikeuksista kärsivien ja epäsuotuisissa oloissa elävien lasten kasvua ja oppimista. Moniammatillisen yhteistyön lisäksi olennaista on rakentaa hyvää kasvun ja oppimisen polkua yhdessä kotien kanssa.

Jatkumoajattelu on punaisena lankana myös opetussuunnitelmien sisällöissä.


Hyvät naiset ja herrat,

Lapsen hyvinvointi on ydin, jonka varaan kasvatus, opetus ja myöhemmin rakentuu. Jos lapsi ei voi hyvin, hän ei myöskään opi. Tämä on kiistattomasti todistettu niin lukemattomissa tutkimuksissa kuin testattu koulujen ja päiväkotien arjessa. Lapsen ja nuoren elämässä voi kuitenkin olla monia tekijöitä, joiden rinnalla oppimiseen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu toissijaiselta. Parasta oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimista on mielestäni aito välittäminen ja huolenpito. Arkisenkin kasvatustyön puitteissa on tärkeää antaa aikaa kuuntelemiselle, vuorovaikutukselle, ilolle ja myönteiselle palautteelle.

Opetusministeriö pyrkii omalta osaltaan luomaan kouluihin ja kouluyhteisöihin uudenlaisia toimintatapoja ja menetelmiä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Kohderyhmänä tässä pitkäjänteisessä kehittämistyössä ovat oppilaiden lisäksi heidän vanhempansa, opettajat, oppilashuollon henkilöstö sekä kouluyhteisöt. Varhainen puuttuminen ja ennalta ehkäisevien käytäntöjen luominen ovat kehittämistyön keskeisiä painopisteitä.

Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan tuen tarjoamista muun muassa lapsen varhaisvuosina, mikä on merkityksellistä varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Lisäksi varhaisella puuttumisella viitataan tuen tarjoamiseen mahdollisimman nopeasti ongelmien ilmaannuttua missä vaiheessa lapsen tai nuoren opinpolkua tahansa.

Tuen tarpeen varhainen havaitseminen ja varhainen tuki ovat keskeisiä ehkäistäessä ongelmien syvenemistä ja pitkäaikaisvaikutuksia. Lisäksi varhaisessa vaiheessa käytettävissä on yleensä vielä useita vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi. Onnistuminen tai epäonnistuminen esimerkiksi oppimisessa vaikuttaa merkittävästi lapsen käsitykseen itsestään oppijana, kokemukseen koulusta ja myöhempään oppimismotivaatioon. Tässä mielessä lapsen tukeminen mahdollisimman varhain on erityisen tärkeää.

Hyvät kuulijat,

Esi- ja perusopetuksen laadun parantamiseksi on opetusministeriö käynnistänyt POP- eli perusopetus paremmaksi -ohjelman, johon liittyviin toimiin pureudutaan vaalikauden aikana.

Kasvavien valtionosuuksien ja kohenevan kuntatalouden lisäksi hallitus suuntaa tänä vuonna perusopetuksen laadun kehittämiseen 18 miljoonaa euroa. Nämä voimavarat käytetään oppilaanohjauksen ja erityisopetuksen vahvistamiseen, koska ne ovat keskeinen keino vaikuttaa yksilölliseen oppimiseen. Niihin liittyvät kohdennetut valtionavustukset olivat kuntien haettavana ja hakemuksia tuli paljon, joista huomattava osa seutupohjaisia. Valtionavustukset on tarkoitus jakaa jo helmikuun aikana. Perusopetuksessa on nykyistä paremmin pystyttävä huomioimaan ja tunnistamaan niin oppimisvaikeudet kuin lahjakkuudet.

Koko vaalikaudella esi- ja perusopetuksen laadun parantamiseen on varattu 80 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee selkeää suunnan muutosta viime vuosiin verrattuna. Koska myös opetusryhmien koko vaikuttaa laatuun, puututaan myös niiden kokoon. Sopivan kokoisissa luokissa on helpompi toteuttaa erilaisia opetusmenetelmiä, pitää yhteyttä huoltajiin ja ehkäistä koulupudokkaiden syntymistä. Samalla parannetaan opettajien työolosuhteita.

Opetusministeriön asettama ohjausryhmä valmisteli juuri erityisopetuksen strategian, joka sisälsi useita tärkeitä kehittämisehdotuksia. Pidän onnistuneena esimerkiksi ohjausryhmän esitystä siitä, että esi- ja perusopetuksessa painopistettä siirrettäisiin nykyisestä selkeämmin varhaiseen ja tehostettuun tukeen. Myös ohjausryhmän esitykset nykyistä velvoittavammasta erityisopetuspäätöksestä sekä pedagogisen ja moniammatillisen asiantuntemuksen korostamisesta ovat oikeansuuntaiset.

Myös erityisopetusstrategian ohjausryhmä päätyi ehdottamaan varhaiskasvatuksen siirtämistä hallinnollisesti osaksi opetustoimea. Siirto mahdollistaisi erityistä tukea tarvitsevan lapsen saumattoman ja turvallisen etenemisen varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen.

Hyvä seminaariväki,

Päivähoitolain kokonaisuudistusta on kaivattu jo kauan. Onhan nykyinen laki peräti vuodelta 1973. Uudistustarve nousi viimeksi esiin peruspalveluministeri Risikolle luovutetussa varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportissa. Uudistustyö onkin saatava ripeästi käyntiin. Osana uudistustyötä selvitetään varhaiskasvatuksen asema hallinnossa. Valtioneuvoston 31.1.2007 hyväksymän KASTE-ohjelman ( Sosiaali-ja terveydenhuollon kehittämisohjelma ) liitteenä olevassa lainsäädäntöuudistusaikataulussa päivähoitolain uudistamisen tavoitteeksi on asetettu syksy 2010.

Varhaiskasvatuksen asema osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kokonaisuutta puoltaa hallinnon siirtoa opetusministeriön vastuulle. Jo nyt tämä on arkea 50 kunnassa. Useilla paikkakunnilla siirto on vireillä. Yhdistämisestä on saatu pelkästään hyviä kokemuksia. Myös kansainväliset esimerkit tukevat siirtoa: alle kouluikäisten varhaiskasvatus on osa opetusministeriön toimialaa mm. Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Monessa EU-maissa oppivelvollisuus alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin meillä. Mutta samalla EU- maissa yli 3-vuotiaiden lasten esiopetus palvelut ovat lähes poikkeuksista opetushallinnon alaista.

Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että koulunaloitusiän laskulle ei Suomessa ole tarvetta. Koulumme saa kiitosta siitä, että lapset saavat olla lapsia. Tätä perinnettä emme halua hukata.

Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteisestä hallinnosta hyötyy eniten lapsi. On varmasti myös niin, että varhaiskasvatuksella ja sen henkilöstöllä on annettavaa koululle ja koululla varhaiskasvatukselle.

Perusopetuksen, esiopetuksen, varhaiskasvatuksen laadun ja kokonaisuuden kehittämiseen liittyy keskeisesti henkilöstö. Määrällisten ja sisällöllisten opettajatarpeen ennakointi toteutetaan 2010. Nyt vuonna 2008 lastentarhanopettajat ovat ensi kertaa mukana koko maan kattavassa opettajatilastoinnissa. Opettajatarpeen ennakointi erityisesti varhaiskasvatuksen osalta on ollut puutteellista. Lastentarhanopettajista, erityislastentarhanopettajaista ja ruotsinkielisistä lastentarhanopettajista on tällä hetkellä paikoittain pulaa. Kesussa on jo nyt esitetty korotetut luvut lastentarhanopettaja koulutusten sisäänottoihin.

Hyvä seminaariväki,

Meillä on käsissämme avaimet ja työkalut sellaisen yhtenäisen kasvun ja oppimisen polun rakentamiseen, joka tukee kokonaisvaltaisesti lapsen hyvinvointia ja kasvua vastuulliseen aikuisuuteen. Toteutuakseen se vaatii paljon työtä, ennen muuta yhteistyötä sekä varhaiskasvatuksen,esiopetuksen että perusopetuksen toteuttamisessa.

Toivotan teille kaikille oikein antoisaa seminaaria.